Pohjoisessa äimistellään taas sankoin joukoin metsiin ilmestyneitä ulkomaisia marjanpoimijoita, joista valtaosa on thaimaalaisia. Luonnonmarjojen kerääjiä yritykset tuovat tänäkin vuonna noin kolmetuhatta. Ulkoministeriön mukaan thaimaalaisille kolmen kuukauden oleskelun sallivia viisumeita on myönnetty lähes 2 400. Vuosittain kasvanut ulkomaisten poimijoiden joukko on suunnilleen sama kuin edellisvuonna.
Vieraiden poimijoiden ilmestyminen metsään herätti heti alkuunsa ristiriitaisia tunteita. Kellon ympäri marjamaita koluavien poimijajoukkojen liikennöinnistä, metsässä liikkumisesta, asumisesta ja ruokailutavoista on kuulunut mitä erikoisempia juttuja, joista suuri osa taitaa olla väritettyjä.
Erikoista kiistoissa on se, että eniten kärhämiä tuntuu olevan Lapissa, joissa kairat ja valtion omistamat maat ovat kaikkein laajimmat. Suuria suomalaisjoukkoja työlääseen poimintaan ei saada enää kirveelläkään, mutta marjametsässä tuntuu silti olevan ahdasta.
Thaimaalaiset ja muutkin ulkomaiset poimijat ovat syyllistyneet tekoihin, jotka ovat hyvien tapojen vastaisia. Suurin osa tempauksista johtuu tottumattomuudesta, joita käytännön kokemusten kautta on saatu vähennettyä.
Poimijoiden informointiin on alettu myös panostaa enemmän, mikä on varmasti hedelmällinen tie. Muun muassa rajavartiolaitos on pyrkinyt kertomaan omalta osaltaan vaatimuksista, joita rajan läheisyydessä liikkuminen edellyttää.
Kulttuurieroista johtuvaa kuilua on voitu vähentää paikallisten asukkaiden tapaamisilla. Suurin este kommunikoinnille on kuitenkin kielimuuri, sillä vain harva thaimaalainen poimija osaa edes muutaman sanan esimerkiksi englantia.
Marjayritysten tuomia poimijoita kohtaan on yhä paljon ennakkoluuloja, jota lietsoo myös aivan perinteinen kotoinen kateuskin.
Ulkoministeriö on jo muutaman vuoden ajan selvittänyt poimijoiden oloja ja ansioita syksyisin. Tänä vuonna totuutta yritetään selvittää myös omalla tutkimuksella. Jyrkimpien väitteiden mukaan poimijoiden tuontia syytetään jopa ihmiskaupaksi.
Viisumeilla tulevaa poimijoita suomalainen sosiaaliturva ei koske. Esimerkiksi thaimaalaisen poimijan kerrotaan joutuvan maksamaan matkoista ja viisumeista yrityksille 1 500 euroa. Matkakulujenkin tienaaminen vaatii jo monta hikistä marjareissua, jonka jälkeen vasta kotiin vietävän tilin kartuttaminen voi alkaa. Ulkoministeriön selvityksen mukaan viime syksynä ahkerimmat poimijat ansaitsivat 7 000-10 000 euroa.
Kylmä totuus on kuitenkin se, että niin thaimaalaisista kuin muistakin ulkomaalaisista luonnonmarjojen poimijoista on tullut pysyvä ilmiö. Muualta tulevien tietämys pelisäännöistä ja käytännöt vakiintuvat, mutta paineita vielä suhteellisen uusi ilmiö tuo. Yksi on suomalainen erikoisuus, jokamiehenoikeus, joka on koko marjanpoiminnan kulmakivi.
Ympäristöministeriökin heräsi tämän tiimoilta alkukesästä, ja on laatimassa jopa satasivuista ohjeistusta poimijoita tuoville marjayrityksille. Ministeriön ylitarkastaja Pekka Tuunanen vakuuttaa, että jokamiehenoikeudet eivät muutu ainakaan lähivuosina.
Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitossa metsissä vapaaseen liikkumiseen perustuva liiketoiminta närästää. Jokamiehenoikeuksia maanomistajien edustajakaan ei halua kieltää.
Keskustelu tämänkin ympärillä voimistuu sitä mukaa kun puheet metsien kiinteistöverosta lisääntyvät.
Tuontimarjastajia ihmetellessä on kuitenkin hyvä muistaa: suomalaisvoimin arvokas luonnontuote jäisi tyystin metsään.