Kasvava maahanmuutto kauhistuttaa monia suomalaisia. Heille on pakko sanoa, että pelinne on menetetty. Suomi muuttuu koko ajan kansainvälisemmäksi, ja siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Tilastokeskus kertoi muutama päivä sitten kiinnostavan tiedon Suomen väkiluvusta. Se oli vuodenvaihteessa 5 325 600. Viime vuonna Suomen väestö kasvoi 25 000 hengellä, enemmän kuin 16 vuoteen. Jos sama tahti jatkuu, Suomesta voi runsaan vuosikymmenen päästä puhua jo vajaan kuuden miljoonan asukkaan kansakuntana.
Mistä kasvusykäys johtui?
Ensinnäkin syntyneiden luku oli suurin 12 vuoteen. Viime vuonna Suomessa syntyi lähes 60 000 lasta. Toinen osatekijä oli maahanmuutto. Suomeen asettui viime vuonna 28 100 aiemmin ulkomailla elänyttä ihmistä. Määrä on suurin itsenäisyyden aikana.
Kasvava maahanmuutto kauhistuttaa monia, ja heille on sanottava, että pelinne on menetetty. Ulkomaisten tulijoiden määrä kasvaa varmasti edelleen, ja Suomi muuttuu koko ajan kansainvälisemmäksi.
Taustaksi kannattaa katsoa, keitä Suomessa asuvat mutta ulkomailla syntyneet ihmiset nyt ovat. Monista kiihkeistä puheenvuoroista päätellen nämä ovat lähinnä somaleja ja muita kaukaisia turvapaikanhakijoita tai onnen onkijoita, mutta totuus on toinen.
Vuoden 2007 lopussa Suomessa asui vajaat 203 000 muualla syntynyttä, ja näistä 136 000:n syntymämaa oli Euroopassa. Suurin ryhmä oli entisen Neuvostoliiton asukkaat, 44 000, ja sen jälkeen Ruotsissa syntyneet, 30 000. Virossa syntyneitä joukossa oli 17 000. Kaikkiaan maahanmuuttajat ovat tavattoman kirjava ryhmä.
Entä "kansallismielisillä" ja monilla muilla keskustelupalstoilla parjatut somalialaiset? Somaliassa syntyneitä oli Suomessa vuoden 2007 lopussa 5 800. Viime vuonna tuo lukema tosin kasvoi Afrikan sarvesta tulleiden uusien turvapaikanhakijoiden takia. Silti somalialaisperäisen väestön osuus on Suomessa runsaan promillen luokkaa. Ei sellainen joukko pysty järkyttämään suomalaista yhteiskuntaa mutta selvästikin häiritsemään joidenkuiden näkemystä siitä, miltä Suomessa asuvien ihmisten pitää näyttää.
Sekin pitää sanoa, ettei Suomessa pintaan nousevissa maahanmuuttokielteisissä asenteissa ole aina kyse ulkomaalaiskammosta tai rasismista. Takana voi olla myös toisenlaista ärtymystä, epäilyksiä ja pelkoja. Pelkona voi esimerkiksi olla, että tulijat vievät työpaikat tai asunnon. Niin, tai että ulkomaalaismiehet vievät suomalaiset naiset.
Eikä sitäkään kannata kieltää, etteivätkö tulijoiden erilaiset tavat aiheuttaisi törmäyksiä. Monien suomalaisen tunteet kiihtyvät ajatuksesta, että poikien uskonnolliset ympärileikkaukset tapahtuvat yhteiskunnan varoin tai että musliminaisille järjestetään uimahalleihin erillisvuoroja. Tosiasia on sekin, että joidenkin rikostyyppien kuten raiskausten tai ryöstöjen kohdalla muutaman tulijaryhmän osuus pomppaa huolestuttavan korkealle.
Ei lopulta ole kenenkään etu, jos maahanmuutosta aiheutuvat ongelmat yritetään lakaista maton alle.
Sanaa kotoutus hoetaan kyllästymiseen asti maahanmuuttoon liittyvien ongelmien lievittäjänä. Vaikka siihen luottaminen tuntuu välillä epäuskottavalta, parempaa keinoa ongelmien torjuntaan tuskin on. Mitä nopeammin tulijat oppivat täällä kielen, yhteiset pelisäännöt ja pääsevät töihin, sitä vähemmän heidän joukossaan syntyy turhautumiseen ja eristäytymiseen liittyviä ongelmia.
Koko maahanmuutto- ja ulkomaalaiskeskustelun olennaisimpia näkökohtia ei kannata unohtaa. Niihin kuuluu se, että Suomi tarvitsee uutta väkeä ja uusia veronmaksajia selvitäkseen kansakunnan ikääntymisen aiheuttamista ongelmista. Siksi maahanmuutto on meille enemmän pelastusrengas kuin jalkoihin valettu betonipaino.
Joskus vuoden 2030 jälkeen Suomen ikäpyramidin painottuminen ylimpiin ikäluokkiin alkaa hellittää, kun vanhusikäluokat alkavat pienentyä. Siihen asti ja sen jälkeenkin tämä yhteiskunta tarvitsee lisää väkeä moniin tehtäviin, muun muassa terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin, joihin paineet kovimmin iskevät. Aina parempi jos saamme ulkoa lisäverta myös esimerkiksi tieteen ja tutkimuksen maailmaan.
On hienoa, että syntyvyys on meillä kääntynyt kasvuun, mutta se ei meitä pelasta tulevista pulmista kuin pienessä määrin. Tänä vuonna syntyvät lapset ovat teini-iässä tai vasta aikuisuuden kynnyksellä siinä vaiheessa kun pula tekevistä käsistä ja ajattelevista päistä on meillä kaikkein pahin.
Tutkija Olli Löytty esitti viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan "Maltillinen hutu", että jos suomalaiset eivät opi suvaitsemaan kaikkia vieraita vaikutteita, niin kannattaa yrittää oppia kuitenkin sietämään. Näkemys on fiksu, ja ennen kaikkea realistinen. Ei tarvitse hampaat irvessä väittää pitävänsä sellaisesta, josta ei pidä, mutta se ei tuo oikeutusta vihamielisyyteenkään.
Ehkä tulijoihin pitäisi oppia suhtautumaan niin kuin veroihin. Ei niitäkään ole pakko rakastaa, mutta kannattaa yrittää opetella ne edes jotenkin hyväksymään. Ilman veroja suomalainen yhteiskunta ei pysy pystyssä, eikä luultavasti ilman maahanmuuttajiakaan.
***
Maailman hiljaisimpiin kuuluva kansa suomalaiset yritetään saada vielä hiljaisemmaksi. Tähän tuntuu pyrkivän Älä kailota -kampanja, jossa ihmisiä opetetaan puhumaan kännykkään hillitysti. Jos joku todella puhuu kännykkään liikesalaisuuksia, niin kannattaako siitä huolestua. Ei tyhmyyttä voi kampanjoin lopettaa.