MIBII - Miehet mustissa 2 ,Yhdysvallat 2002. Ohjaus Barry Sonnenfeld. Käsikirjoitus Robert Gordon ja Barry Fanaro. Kuvaus Greg Gardiner. Musiikki Danny Elfman. Erikoistehosteet Industrial Light & Magic. Meikkaustehosteet Rick Baker. Näyttelijät: Will Smith, Tommy Lee Jones, Lara Flynn Boyle, Rip Torn, Johnny Knoxville. Kesto 1h 29 min. - Rio (THX) ja Star 1 (Dolby Digital), Oulu.
Barry Sonnenfeldin MIB miehet mustissa (1997) oli ilmestymisvuonnaan melkoinen jymypläjäys, mutta allekirjoittanut mieltyi tuohon aikaan enemmän Tim Burtonin vielä parodisempaan ufo-otteeseen elokuvassa Mars hyökkää! Makuasioista on turha kiistellä. MIB kolahti vasta jälkikäteen, ja nyttemmin siihen on jo helpompi suhtautua sarjakuvamaisena ufokomediana, joka toimii täysin päätähtiensä Will Smithin ja Tommy Lee Jonesin huomattavan charmin varassa.
MIBII - miehet mustissa 2 (2002) ei suinkaan lähde hämmentämään tätä tuttua hörhöcocktailia, ja juuri tässä piilee sekä elokuvan vahvuus että heikkous. Elokuvan alussa agentti J (Smith) on työhönsä kyllästynyt veteraani. Hän "neuralisoi" muisteja kollegoiltaan kuin liukuhihnalla ja kaipaa vanhoja hyviä aikoja muistiltaan nyttemmin tyhjennetyn K:n (Jones) hyväntuulisena aisaparina.
Kasvimaista juurta muistuttava avaruusolento Serleena (Lara Flynn Boyle) valitsee maahan saapuessaan itselleen seksikkään alusvaatemallin olomuodon, apurinaan kaksipäinen hullunkurinen Scrad/Charlie (sikailuguru Johnny Knoxville).
Elokuvan alkumetreillä esitetään pikku "dokumentti-intro", jonka edwoodmaista pahviestetiikkaa tyylittelevä pohjustus kutkuttaa nauruhermoja. MIB-päämajan pomo Z (Rip Torn) tietää, että neuralisoidun K:n kallo kätkee sisälleen salaisuuden, jota myös Serleena halajaa - ja tuo tiedonjyvänen voi joko tuhota tai pelastaa maapallon.
Postipäällikkönä massachusettsiläisessä pikkukaupungissa toiminut K saa New Yorkissa pikaisen muistinpalautuksen ihmeellisellä mib-teknologialla, ja pian tuttu taistelukaksikko on jälleen valmis kamppailemaan intergalaktista saastaa vastaan.
Muutoin perin vaatimatonta käsikirjoitusta pitää pystyssä joka tilanteesta itseironisia irtopaloja näykkäilevä Will Smith, joka on hyvässä vedossa aina, kun materiaali tarjoaa tilaisuuden kunnon sooloiluun.
Tommy Lee Jones on hauska jo pelkästään siitä syystä, että hänen esittämänsä K on J:hin verrattuna kuolemanvakava tosikko.
Palavakatseisesti vamppaileva Lara Flynn Boyle tekee voitavansa invaasiohakuisen Serleenan osassa, ja Knoxville tarjoilee siinä sivussa irvokasta slapstickiä.
MIB-elokuvat ovat edelleen silkkaa feel good -viihdettä, josta ei kannata yrittää etsiä syvällistä sanomaa. Oscar-velho Rick Bakerin maskeeraus ja Danny Elfmanin tunnusomainen musiikki istuvat agenttihörhöilyyn kuin antenni hyönteishumanoidin päälaelle.
MIBII on valitettavasti pitkälti ykkösosan laskelmoitua toistoa, mutta muutamin paikoin elokuva onnistuu viihdyttämään oikein hersyvästi.