Ukrainassa viime talvena tehdyn "oranssin vallankumouksen" vetonaula Julia Tymoshenko antoi äsken venäläiselle Kommersant-lehdelle haastattelun. Siinä hän toteaa aikovansa palata ensi kevään parlamenttivaalien jälkeen pääministeriksi. Myöhemmin urasuunnitelmiin kuuluu presidenttiys.
Viime viikolla Tymoshenko antoi katkeralta kuulostavia lausuntoja sen jälkeen, kun presidentti Viktor Jushtshenko oli hajottanut hänen hallituksensa.
Kriisi näytti tuolloin pahalta. Sen syiksi esitettiin yleisesti hallituksen sisäiset erimielisyydet sekä korruptioskandaali. Jopa EU:n komissio säikähti ja toivoi presidentti Jushtshenkon palauttavan pikapikaa poliittisen tasapainon.
Kärjekäs tilanne näyttää nyt kuitenkin tasaantuneen. Uuden hallituksen nimilista saataneen pian parlamenttiin.
Oranssin kumouksen nopea haalistuminen saattaa olla vain merkki siitä, että maan kehitysvaiheessa olevat poliittiset voimat ovat ryhmittymässä uudelleen. Ja tuloksena voi olla selkeämpi kuva siitä, kuka kukin on Ukrainassa.
Hallitusyhteistyön kariutumiseen oli monia syitä. Ensinnäkään Tymoshenkon hallitus ei ollut "normaalin" demokraattisen maan hallitus. Siihen oli sen sijaan koottu ne poliittiset tahot - käytännössä joukko avainhenkilöitä, jotka myötävaikuttivat edellisen presidentin Leonid Kutshman, hänen hallintonsa ja poliittisen perintönsä eropasseihin. Voidaan kysyä, oliko tällä henkilögallerialla kovinkaan selkeätä hallitusohjelmaa.
Tymoshenkon tehtävänä oli tavallaan luoda pohjaa uudelle hallitsemistavalle, ja kyllä kai siinä jonkinlaista jälkeä syntyi.
Samalla pitää muistaa, että Ukrainan puolueet ovat edelleen hyvin venäläistyyppisiä. Ne eivät ole vielä "oikeita" puolueita, vaan avainhenkilöidensä ympärille kerääntyneiden samanmielisten ryhmittymiä, jotka tietysti odottavat itselleenkin murusia pöydältä. Näitä ryhmittymiä ei kannata myöskään määritellä perinteisellä oikeisto-vasemmisto -akselilla liian yksiniittisesti.
Eräs Tymoshenkon hallituksen potkuihin kovasti vaikuttanut tekijä oli joidenkin poliitikkojen henkilökohtainen kunnianhimo. Käytännössä se tarkoittaa valtataistelua.
Pääministerin paikkaa tavoitteli viime talvena tosissaan myös presidentti Jushtshenkon lähin tukija Petro Poroshenko. Hänestä tuli sen sijaan maan turvallisuuskomitean johtaja, mutta hän esiintyi silloin tällöin mediassa ikään kuin hän vetäisi hallitusta.
Lisäksi hänellä ja perinteisen macho-rintaman rikkoneella Tymoshenkolla oli ilmeisesti eri suuntiin vetäviä ideoita siitä, keiden eduksi Kutshman aikaista yksityistämistä pitäisi oikaista. He edustivat eri talousryhmittymien näkemyksiä ja siis eduntavoittelua.
Korruptiosyytöksiä puolestaan ei ole vedetty konkreettiselle tasolle. Ja voidaan kysyä, "kuka jälkineukkulaisessa Ukrainassa ei ole lopulta lainkaan korruptoitunut", kuten Aleksanteri-instituutin tutkija Arseniy Svynarenko huomauttaa.
Sen sijaan presidentin ja pääministerin radikaali linjaero tai henkilökohtainen konflikti eivät olleet hallituksen kaatumisen syy.
Kiovan näköalat voisivat olla huonommatkin. Uutta hallitusta ollaan kokoamassa. Tutkija Svynarenkon mukaan vt. pääministeri Juri Jehanurovista tuskin on karismaattiseksi kansanjohtajaksi. Pikemminkin hänestä tulee ylimenokauden "tekninen" pääministeri.
Kannattaa odottaa ensi maaliskuun parlamenttivaaleja. Niissä saattaa esiintyä jo vähän "oikeampia" puolueita. Vasta vaalien jälkeen kannattaa kysyä uudelleen, kuka Ukrainaa todella johtaa ja miten maa "Venäjän ja lännen välissä" orientoituu.