Presidentti haluaa hajottaa parlamentin ja julistaa uudet vaalit, parlamentti ei halua hajaantua, pääministeri tahtoo uusia presidentinvaaleja. Puolueiden kannattajat kerääntyvät kaduille. Kun jotain tällaista tapahtuu, käsillä on äärimmäisen vakava perustuslaillinen ja poliittinen kriisi.
Ukrainan poliittinen elämä on ollut jännittynyttä jo pitkään, mutta nyt kyseessä on jo leikki tulella. Valtion keskeisten elinten toimivalta ja toimintakyky ovat joutuneet kyseenalaisiksi.
Periaatteessa kyse on maan poliittisesta linjasta, mutta menossa on myös tyylipuhdas valtataistelu. Länsimielinen presidentti Viktor Jushtshenko ja Venäjälle myönteinen pääministeri Viktor Janukovitsh kamppailivat katkerasti vallasta jo vuoden 2004 oranssin vallankumouksen aikaan, ja sama on jatkunut myöhemminkin. Kolmantena pyöränä joukossa on parlamentin oppositiojohtaja Julia Timoshenko.
Vuonna 2004 Jushtshenko nousi tähdeksi Ukrainan politiikan taivaalle, mutta se aika on jo takanapäin. Viime vuodet ovat pikemminkin merkinneet Janukovitshin vahvistumista. Kumpikin mies näyttää mieltävän itsensä Ukrainan todelliseksi johtajaksi, eikä kumpikaan sitä ole.
Maa on syvästi jakautunut niin maantieteellisesti kuin aatteellisesti. Itäinen puoli katsoo enemmän itään, läntinen puoli länteen, ja kaikki ovat pettyneitä poliittiseen järjestelmään, joka tuntuu pettävän lupauksiaan. Demokratian toiminnasta ei enää juuri voi puhua.
Ei silti kaikkea ole vielä menetetty, mutta nyt niin Jushtshenkolta kuin Janukovitshilta tarvittaisiin kykyä keskustella ja kuunnella sekä valtiomiestaitoja. Kaikkein ensimmäiseksi olisi ratkottava syntynyt perustuslaillinen kriisi siitä, oliko presidentillä valtuudet hajottaa parlamentti ja julistaa uudet vaalit.
Tällaisessa asiassa perustuslakituomioistuimen kanta on ratkaiseva. Jos poliitikot eivät sitäkään noudata, on koko maan toiminta jo täysin tyhjän päällä.
Sekä länsimaiden että Venäjän on myös maltettava välttää minkään osapuolen tukemista Ukrainan kiistassa. Se vain kärjistäisi tilannetta entisestään, ja maan pysyminen rauhallisena on kaikkien etu.
Oranssi vallankumous on pettänyt lupauksensa. Ukraina on poliittisesti syvällä suossa, ja sieltä nouseminen saattaa edellyttää vanhojen johtajien väistymistä ja uuden sukupolven astumista esiin. Vallan jakaminen kilpailijoiden kesken ei ole toiminut, ja uusimpien tapahtumien jälkeen Jushtshenkon ja Janukovitshin yhteistyön edellytykset ovat vieläkin heikommat.