Pian neljän vuoden takaisessa oranssissa vallankumouksessa Ukraina näytti valinneen suuntansa. Valtaan nousi länteen katsova Viktor Jushtshensko, joka presidentinvaalissa päihitti Moskovaan tähyilevän Viktor Janukovitshin.
Kun Jushtshenkon takana vielä oli maan vahva nainen, Julia Tymoshenko, moni sekä Ukrainassa että lännessä uskoi ja toivoi maan kulkevan kohti kukoistavaa tulevaisuutta.
Sen jälkeen Ukrainan sisäpolitiikka on kuitenkin ollut yhtäjaksoista valtakriisiä, kolmiodraamaa kahden Viktorin ja yhden Julian välillä.
Viime syksynä maahan vielä saatiin kokoon koalitiohallitus, jonka pääelementteinä olivat Jushtshenkon ja pääministeriksi nousseen Tymoshenkon puolueet. Yhteistyöyritykseen heidät ajoi halu pitää Janukovitsh ulkona vallasta.
Tällä viikolla hutera liittouma tuli sitten tiensä päähän. Uusimman kriisin takana on parikin syytä: pääministerin ja presidentin linjaero Venäjä-suhteessa, mikä on korostunut Georgian tapahtumien aikana, sekä Tymoshenkon puolueen antama tuki presidentin vallan kutistukselle.
Nyt Jushtshenko syyttää pääministeriä vehkeilystä Janukovitshin kanssa. Ahtaalle joutunut presidentti ei silti ole kriisissä aseeton. Hän on uhannut järjestää uudet vaalit, mikä olisi Tymoshenkolle ongelma. Tämän tavoitteena on nimittäin pudottaa nykyinen presidentti istuimeltaan vuoden 2010 vaaleissa, ja siihen kamppailuun saisi paremman lähdön pääministerin tuolilta.
Monivuotisen raadollisen valtakamppailun vuoksi maan kipeästi tarvitsemat poliittiset uudistukset ovat juuttuneet paikoilleen. Se ja maan riitainen sisäpolitiikka olisivat vielä kohtalaisen harmittomia kysymyksiä, ellei niillä olisi laajempia ulottuvuuksia. Ukraina on jakautunut ukrainaa ja venäjää puhuviin väestöryhmiin, mikä tekee sen suhteen Venäjään tulenaraksi.
Maiden välien räjähdysherkkyyttä lisää Ukrainalle kuuluvalla Krimillä sijaitseva Venäjän Sevastopolin laivastotukikohta. Jotta Venäjä ei pystyisi puuttumaan Ukrainan kehitykseen poliittisesti tai sotilaallisesti, pitäisi Ukrainan johdon pysyä yhteisessä rintamassa. Nyt se on hajonnut kolmeen osaan.
Jos tahtoa on, Ukrainan johtajat pystyvät hoitamaan asiat niin, ettei maa hajoa ja että Venäjä-suhde toimii. Kyse on nyt siitä, jauhautuvatko suuret kansalliset tavoitteet valtataistelun rattaisiin. Jos niin käy, keskelle Eurooppaa voi nousta vaarallisen epävakauden alue.