Tammikuun 2006 kaasukriisi oli shokki Ukrainassa. Se sisäisti riippuvuutensa Venäjästä. Pelastus oli länsimarkkinoiden tärkeys Venäjälle. Se ei voi katkaista kaasuputkia Ukrainaan katkaisematta myös tärkeää länsivientiä.
Kaasun läpikulku länteen koetaan Ukrainassa helpotukseksi, mutta pelkona on sen loppuminen. Vaikka Ukrainassa on energiansiirtoputkia toiseksi eniten maailmassa Venäjän jälkeen, se voi silti jäädä pussiin.
Oppositiojohtaja Julia Tymoshenko varoittaa erityisesti Itämeren alitse suoraan Venäjältä Saksaan rakennettavasta kaasuputkesta, joka hänen mukaansa jättää Itä-Euroopan energiaa poliittisena aseena käyttävän Venäjän armoille. Putken valmistuttua Venäjä voi katkaista kaasutoimitukset länsivientiään vaarantamatta.
Tymoshenko korostaa, etteivät pussiin jää vain Ukraina ja Valko-Venäjä vaan myös EU-jäsenet Baltiassa ja Puola. Suomen maakaasu tulee kokonaan Venäjältä, mutta sillä ei ole samanlaista merkitystä kuin Keski- ja Itä-Euroopassa.
Ukraina, Liettua ja Valko-Venäjä suunnittelevat yhteistä öljyvarastoa, joka takaa "pehmeän laskun", jos Venäjä katkaisee toimitukset. Ajatuksen takana on Liettuan presidentti Valdas Adamkus ja presidentti Viktor Jushtshenko esitteli sen kaikelle kansalle Ukrainan televisiossa.
Raakaöljy hankitaan Rotterdamista ja pumpataan Klaipedan satamasta Liettuasta Minskiin ja Kiovaan.
Ukrainalle on oranssiopposition mielestä elintärkeää säilyttää kaasuputket oman maan yksinomistuksessa. Venäjä mielii niitä itselleen. Ukrainan Venäjän-mielinen pääministeri Viktor Janukovits on ollut halukas siirtämään putket ukrainalaisvenäläiselle yhteisyritykselle.
Länteen suuntautuneet oranssipuolueet voittivat vaalit viime maaliskuussa, mutta kesällä valtaan palasi jo itsevaltaisen presidentti Leonid Kutshman aikana pääministerinä toiminut vanhan vallan edustaja Janukovits.
Venäjän kaasujätti Gazprom mielii määräysvaltaa Ukrainan kaasunsiirtojärjestelmässä joko omistussuhteena tai hallintaoikeutena. Venäjän on onnistunut lisätä vaikutusvaltaansa öljyntuotannossa ja kuljetuksessa maansa rajojen ulkopuolella. Ukrainan pipeline-järjestelmä katsotaan "lottovoitoksi".
Kielto kaasuputkien
yksityistämiselle
Suuressa lehdistötilaisuudessaan Vladimir Putin kertoi Ukrainan tarjonneen Venäjälle osuutta pipeline-järjestelmässään vastalahjaksi kaasuntuotannolle energiarikkaasta venäläisestä turpeesta.
Oppositio älähti. Janukovits puhui vältellen kaukaisesta tulevaisuudesta ja korosti Venäjän yhteistyön elintärkeyttä. Varapääministeri Mykola Azarov suosittelee pipeline-osuuksien antamista Venäjälle halvemman kaasunhinnan toivossa.
Oppositiossa olevat Tymoshenkon liittouma ja presidentti Jushtsenkon Meidän Ukrainamme -puolue uhkasivat jumiuttaa parlamentin työn. Niin hallitus katsoi viisaimmaksi kannattaa lakialoitetta, joka kieltää kaasuputkien yksityistämisen ja myymisen.
Laki ei tuo mitään uutta, se vain vahvistaa vanhan. Myöskään kaasuputkien kohtalo ei ratkennut lopullisesti, vaan niiden tulevaisuus on yhä epävarma. Mutta laissa on kohtia, jotka eivät lievennä oranssivallankumouksen jälkeen Ukrainan ja Venäjän suhteissa olevaa kitkaa.
Ukrainalla ei
ole pelivaraa
Ukrainan energiayhtiön Naftogazin tiedotuspäällikön Konstantin Borodinin mukaan turvekaasuprojektin valmistelut Venäjän ja Ukrainan välillä on aloitettu. Seuraavien vaalien tuloksesta riippuu, saako Venäjä sormensa kaasuputkiin.
Ukrainalla ei ole pelivaraa. Se on riippuvainen Venäjän energiasta. Sillä on Mustanmeren rannalla runsaasti öljyä ja maakaasua, mutta esiintymät ovat liian syvällä. Niiden hyväksikäyttö ei ole taloudellisesti kannattavaa eikä Ukrainalla ole sopivaa teknologiaakaan.
"Kaasunhinnan huikea korotus tammikuussa 2006 oli epäreilua", sanoo lakinainen Anna Lukanina, 25. "Tai ehkei se ole väärin, mutta ukrainalaiset kokivat sen niin", hän lisää.
Kriisin seuraus ruohonjuuritasolla on energiansäästö. Hinta on pakottanut ukrainalaiset tarkkailemaan energiankulutustaan. Viranomaisten johtamaa kampanjaa energian säästämiseksi ei ole. Ihmiset toimivat itse omaa kukkaroaan säästääkseen.
