Uusi presidentti toi Ukrainan nopeasti Venäjän kylkeen. Venäjä sementoi otettaan pitkällä tukikohtasopimuksella.
Venäjän ja Ukrainan väliset suhteet ovat olleet Ukrainan oranssista kumouksesta lähtien yhtä vuoristorataa. Rata kääntyi jyrkästä laskusta jyrkkään nousuun, kun Venäjä-mielinen Viktor Janukovytsh valittiin Ukrainan uudeksi presidentiksi helmikuussa. Nousu vain jatkui, kun maat sopivat viime viikolla laivastotukikohdasta ja maakaasutoimituksista.
Venäjä ja Ukraina ovat olleet kautta historian kuin iso- ja pikkuveli. Asetelma järkkyi pahemman kerran, kun oranssi kumous nosti 2005 presidentiksi Viktor Jushtshenkon ohitse tuolloin vaalivilpillä valitun Janukovytshin. Ukraina kärtti Naton jäsenyyttä ja hakeutui kohti Euroopan unionia, mikä tietysti hermostutti Moskovaa.
Janukovytshin johtama Ukraina on hakeutunut pikavauhtia takaisin Venäjän kylkeen. Hän on julistanut jo, että Moskovan ja Kiovan yhteenoton aika on ohitse. Maiden presidentit ja parlamentit hyväksyivät juuri sopimuksen, jolla Sevastopolin laivastotukikohdan vuokra-aikaa jatkettiin 25 vuodella vuodesta 2017 eteenpäin. Näin Krimin niemimaalla, Mustallamerellä oleva tukikohta pysyy Venäjän käsissä 42 seuraavaa vuotta. Venäjä välttyy sopimuksen ansiosta rakentamasta suunnittelemaansa korvaavaa laivastotukikohtaa Mustallemerelle.
Venäjän duuma hyväksyi sopimuksen läpihuutojuttuna, mutta Ukrainan parlamentissa täpärää hyväksyntää säestivät kananmunat ja savupommit. Sisäiseen valtataisteluun aiemmin sortuneet oranssin kumouksen tekijät ovat yhdistämässä rivejään Janukovytshiä vastaan. Mikään ei viittaa siihen, että Ukrainan kaaos tästä hellittäisi, pikemminkin päinvastoin.
Jos Ukrainan edellinen johto elätteli toiveita pikaisesta Nato-jäsenyydestä, ne voi nyt kuopata. Vuosikymmeniä kestävä tukikohtasopimus antaa Venäjälle käytännössä sananvaltaa, ehkä jopa veto-oikeuden, Ukrainan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ukraina kuuluu taas, ainakin nykyjohtonsa aikana, Venäjän etupiiriin.
Tukikohtasopimuksen tärkeä kylkiäinen on pitkäaikainen maakaasusopimus. Kaksoissopimus on klassinen esimerkki Venäjän perinteisestä linjasta, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikka koplautuu yhteen talouden kanssa. Kun ensimmäinen sujuu, sujuu jälkimmäinenkin. Jos ensimmäinen ei suju, ei suju jälkimmäinenkään.
Venäjä myy pitkän tukikohtasopimuksen vastikkeeksi Ukrainalle maakaasua pitkällä sopimuksella 30 prosenttia halvemmalla mitä viime vuonna sovittiin. Kaupan edullisuus voi olla arvostelijoiden mielestä silti kyseenalainen, sillä 2009 sovittu hinta oli yläkanttiin. Alehinta vastaa nykyisiä markkinahintoja, jotka ovat muutenkin tippuneet alentuneen kysynnän takia. Maakaasusopimuksen epämääräisyyttä lisää se, että alempi hinta otetaan huomioon Venäjän tukikohtamaksussa. Lisäksi Venäjä saa sopimuksen mukaan rakentaa Ukrainaan kaksi ydinvoimalaa.
Venäjän ja Ukrainan maakaasukiistely johti parina talvena siihen, että toimitukset Eurooppaan hyytyivät talvipakkasilla. Sopimus tehnee tästä lopun. Se tehnee lopun myös Ukrainan ja EU:n talvella 2009 tekemästä sopimuksesta, jolla unioni olisi antanut 2,5 miljardia euroa Ukrainan neuvostoaikaisen putkiverkoston modernisointiin. Ukraina tarjosi Venäjälle osakkuutta modernisointihankkeessa, mutta tarjous ei kelvannut sille.
Läntisten valtioiden ja järjestöjen vaikutusvalta Ukrainassa on sen presidentinvaihdoksen myötä selvästi vähentynyt. Sitä on kuitenkin tarjolla, kun Ukraina yrittää saada kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä noin 15 miljardin euron lainan kuralla olevan taloutensa tasapainotukseen. Voi olla, että lainahana menee nyt tiukemmalle.