Tilanne Ukrainassa kiristyi äärimmilleen illalla, kun Viktor Jushtshenko julistautui maan uudeksi presidentiksi. Äänten lasku puolueettomasti uudelleen saattaa olla olla ainoa keino estää Ukrainaa joutumasta kaaokseen, mutta auttaako sekään enää?
On vaikeaa liioitella Ukrainan presidentinvaalien ja sitä seuranneiden käänteiden merkitystä. Sillä, mitä Ukrainassa näinä päivinä tapahtuu, on todennäköisesti historiallinen merkitys koko Euroopan kannalta. Kyseessä voi olla uusi ratkaiseva käänne neuvostoimperiumin hajoamisen jälkeen.
Naton ja Euroopan unionin laajeneminen kohti itää on ollut looginen seuraus siitä, mitä 1980- ja 90-lukujen taitteessa tapahtui. Samalla Eurooppa on selvästi jakautunut läntisiin yhteistyörakenteisiin ja Venäjään. Niiden välissä on yhä harmaa vyöhyke, joka muodostuu Valko-Venäjästä ja Ukrainasta.
Valko-Venäjä on oma lukunsa. Maa on lähes neuvostotyylinen diktatuuri, joka on Euroopassa suljettu pois melkein kaikesta.
Jäljelle jää Ukraina, jonka sunnuntaiset presidentinvaalit voi kiteyttää yhteen kysymykseen: haluaako se olla länttä vai itää?
Venäjälle Ukraina ei ole mikä tahansa valtio. Yli tuhat vuotta sitten Kiova oli muodostuvan Venäjän keskus, ja slaavilaismielisessä kansallisessa ajattelussa kaupungin nimellä on yhä lähes pyhä kaiku. Niin tsaarin vallan aikaan kuin neuvostoaikanakin Ukraina ja Krimin niemimaa olivat erottamaton osa isovenäläistä maailmaa, ja Ukrainan rajalta on lyhyempi matka Moskovaan kuin Helsingistä on Ouluun.
Nykyisen Ukrainan länsiosat olivat taas Puolaa toiseen maailmansotaan asti. Ukraina tasapainoilee idän ja lännen välissä, ja sunnuntain vaaleissa maa halkesi kahtia niin henkisesti kuin maantieteellisesti. Itäiset osat ovat hyvin tiiviisti kytköksissä Venäjään, lännessä katsotaan muuhun Eurooppaan.
Tämä perusjako on poliittisesti vaikea. Mahdottomaksi tilanteen tekee se, että kaikkien ulkopuolisten arvioiden mukaan vaalit eivät olleet reilut. Keskusvaalilautakunta julisti Venäjä-mielisen pääministeri Viktor Janukovythsin vaalien voittajaksi, mutta oppositio kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja marssitti kannattajansa kaduille.
Vaalikampanja käytiin kireissä tunnelmissa. Kun vaalivilppi näyttää ilmeiseltä, länsimielisen opposition ehdokkaan Viktor Jushtshenkon kannattajat eivät mitenkään voi hyväksyä tulosta. Jushtshenko itse julistautui presidentiksi ja vannoi virkavalan tiistai-iltana. Euroopan unioni kutsui puolestaan hyvin poikkeuksellisesti kutsui Ukrainan-suurlähettiläät puhutteluun.
On ymmärrettävää, että Venäjä näkisi mieluiten Janukovytshin Ukrainan johdossa. Sen sijaan ei ole sopivaa, että Venäjä näytti avoimesti puuttuvan asioihin häntä tukemalla, ja vielä vähemmän sopivaa on, että presidentti Vladimir Putin onnitteli heti "avoimista ja rehellisistä" vaaleista. Miten pitkälle Putin on valmis menemään pitääkseen miehensä vallassa hinnalla millä hyvänsä?
Yksi tapa yrittää saada tilanne laukeamaan rauhallisesti olisi laskea äänet puolueettomasti uudelleen, jos vain vilppiäänet voi joukosta erottaa. Sen jälkeen häviäjän pitäisi tyytyä tulokseen, olipa se mikä tahansa. Mutta tiistaina näytti siltä, että Ukrainan kohtalo ratkaistaan kaduilla. Kyse oli paljon vakavammasta asiasta kuin vain tavallisista poliittisista mielenosoituksista.
Mitä Ukrainassa lähiaikoina tapahtuukin, se voi vaikuttaa Euroopan kehitykseen pitkäksi aikaa. Suuri valtio on yhdellä historiansa vedenjakajista.