Ukrainan tilanteen ei annettu räjähtää käsiin, vaan maltti voitti niin maan sisällä kuin sen ulkopuolella ainakin toistaiseksi.
Kulunut kuukausi Ukrainassa nosti esiin kaksi kauhukuvaa, joiden toteutuminen oli aivan todellinen vaihtoehto: suuri eurooppalainen maa oli ajautumassa sisällissotaan, ja Venäjä ja länsi olivat ajautumassa pahasti törmäyskurssille ja välirikkoon.
Näiden katastrofien toteutuminen olisi heilauttanut Euroopan kehitystä rajusti taaksepäin ja aiheuttanut suurta vahinkoa vuosikausiksi eteenpäin. Tilanne ei vieläkään ole täysin lauennut, mutta nyt näyttää siltä, että Ukrainan tulevaisuus on saatu raiteilleen.
Uudetpresidentinvaalit järjestetään tapaninpäivänä, ja niitä seuraamaan saapuu satamäärin vaalitarkkailijoita. Minkään vaalivilpin ei pitäisi näissä oloissa olla mahdollista, mutta ukrainalaisten itsensä käsissä on, millä tavoin annettu mahdollisuus käytetään hyväksi. On ihme, jos presidentinvaalin eri osapuolten kannattajien välit ovat kaiken koetun jälkeen kunnossa.
Erityisen tärkeää on, että Ukrainan nuoret lähtisivät äänestämään. Kyse on ennen muuta heidän, neuvostoajan jälkeisen sukupolven, tulevaisuudesta.
Seuraava ja varmaan vaikein kypsyyskoe liittyy vaalitulokseen. Presidenttiehdokkaista toinen voittaa ja toinen häviää, ja sekä ehdokkaan itsensä että tämän kannattajien on hyväksyttävä lopputulos, jos se on rehellinen. Tilannetta ei ainakaan helpota, että kaiken todennäköisyyden mukaan tulos jakaa Ukrainan selkeästi maantieteellisesti kahtia, länteen ja itään. Tässä vaaditaan malttia sekä ukrainalaisilta itseltään että ulkomailta.
Kuinka länsimaat suhtautuvat Venäjä-mielisen Viktor Janukovytshin mahdolliseen voittoon, ja ennen muuta, mitä Venäjä tekee länsimielisen Viktor Jushtshenkon mahdollisesti voittaessa? Nämä kysymykset ovat vielä vailla vastausta, mutta kuluneella viikolla nähtiin lupaavia äkkikäänteitä.
Ukrainan parlamentti päätti keskiviikkona muutoksista, jotka sekä vähentävät vaalivilpin mahdollisuutta että kaventavat presidentin valtaa pääministerin hyväksi. Tämä poistaa osan tapaninpäivän vaalin paineista, sillä uusi presidentti ei enää yksin voi sanella maan linjaa entiseen tapaan. Ukraina siirtyy kohti normaaliparlamentarismia, mikä on maan demokraattisen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä linjaus.
Toinen käänne tapahtui Brysselissä, missä Nato ja Venäjä antoivat torstaina yhteisen, vapaita vaaleja puolustavan julkilausuman. Nousseet kiistat lakaistiin maton alle, ja Ukrainan kansan tahtoa luvattiin kunnioittaa.
Kaikki viittaa siihen, että suurvaltapolitiikan kulisseissa on pantu pyörät pyörimään Ukrainan tilanteen saamiseksi hallintaan. Kiovassa siirryttiin lukkiutuneista asenteista hetkessä hyvin järkevään kompromissiin, ja Venäjä ja länsi löysivät yhteisen pohjan.
Lopputulos on silti jo nyt suurvoitto Ukrainan oppositiolle. Maahan on luotu perusteet oleellisesti nykyistä demokraattisemmalle järjestelmälle, ja tällä on kauaskantoiset seuraukset.
Oleellinen kysymys kuuluukin, ovatko Venäjän kovat puheet liittyneet enemmän maan sisä- vai ulkopolitiikkaan. Onko Moskovassa pelätty Ukrainan liukumista pois omasta valtapiiristä vai sitä esimerkkiä, jonka kansa on antanut Kiovan kaduilla? Vai onko kyseessä vain tarve puhua eri tavoin kotimaiselle ja ulkomaiselle yleisölle?
Tärkeintä silti on, että Euroopassa voidaan hengittää oleellisesti helpommin. Maltti ja järki ovat voitolla, ainakin toistaiseksi.