Kiovaan lentää Helsingistä viisumitta, vain kahdessa tunnissa. Kello näyttää Suomen aikaa. Ukraina on siis ihan kulman takana, mutta jo postikorttien puute paljastaa, ettei vieraita juuri käy.
Komeat liikekadut tursuavat tavaraa ja suuria autoja. Luksusputiikkeja vilahtelee syrjäisillä puistokaduillakin. Ruokakauppa myy runsaan sushiannoksen kolmella eurolla. Puistopaviljongissa kahvista laskutetaan yllättäen turistihinta. Tavaratalolla menee varmaan hyvin, se avaa lauantaina kello 11.
Kauppahallissa asiakkaat ovat harvassa. Tarjolla olisi kylmää kaviaaria ja altaassa uivia kaloja, sekä huoneenlämpöistä lihaa pöydältä. Katse viipyy mummeleiden koristeellisissa tuorejuustokakuissa, kukka-asetelmissa ja värikylläisissä säilykkeissä, kurkuin ja paprikoin varustetuissa taideteoksissa.
Viisi miljoonaa kiovalaista saa aikaan kunnon tungoksen vain metrossa ja pyhänä vanhalla luostarialueella, maailman kulttuuriperintökohteessa. Paljon ei jää tuhlattavaa, kun yliopiston opettaja tienaa 200 euroa kuussa. Eläkeläinen kituuttaa alle satasella.
Miljoonat ovat jättäneet Ukrainan paremman elämän toivossa ja muuttaneet Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Suomeenkin viisumeja haetaan vuodessa 13 000, niistä 3 000 hankitaan kuulemma pohjoisen hillasoille.
Potentiaalia vaurauteen kyllä olisi. Mustan mullan maa voisi elättää kuusinkertaisen määrän väestöä. Muutenkin maaperä on rikasta. Aikoinaan Ukraina tuotti ison osan Neuvostoliiton terästeollisuudesta.
Ukrainasta ei millään tahdo ottaa selvää. Joko siellä vallitsee sensuuri ja pelko tai lamaannuttava kissanhännänveto poliitikkojen kesken. Sitten vuoden 2004 on käyty jo kolmet parlamenttivaalit.
Viktor Jutenko menetti kansan tuen ajaessaan voimalla maataan EU:hun ja Natoon. Helmikuussa presidentiksi noussut Viktor Janukovit taas on venäjänkielinen ja -mielinen. Keväällä hän osoitti uuden suunnan jatkamalla Sevastopolin laivastotukikohdan vuokraamista Venäjälle peräti 25 vuodella ja sopimalla kaasukiistan. Syksyllä hän kahmi takaisin oranssin vallankumouksen leikkaamia presidentin valtaoikeuksia.
EU ennakoi diplomaattisesti, että Ukrainan kanssa olisi helpompi toimia, kun suhteet Kremliin ovat kunnossa.
Janukovitilla on uudistuspaineita. Valuuttarahasto IMF vaatii leikkaamaan pikaisesti valtionvajetta. Äsken presidentti koki takaiskun, kun tuhannet pienyrittäjät hermostuivat veronkorotuksista. Luvassa on lisää protesteja, kun kaasun hinta nousee.
Ainakin kolmanneksen elinkeinoelämästä on arvioitu jäävän verotuksen ulkopuolelle. Lisäksi Reviisori-näytelmän syntysijoja kalvaa korruptio.
Vähiten kansa luottaa oikeuslaitokseen ja poliisiin. Veroilmoituskaan ei välttämättä kelpaa virkailijalle ilman palkkiota.
Ukrainalaisia kuvataan seurallisiksi latinoslaaveiksi, jotka vain eivät siedä hallitsijoita. Valta-allergiaa lievitetään satiirilla. Janukovit on saanut ajella pilakuvassa Dmitri Medvedevin kanssa raskaalla jyrällä yli Ukrainan. "Tietä voittajille" -viesti oli kirjoitettu valkovenäjäksi. Naapurissahan huseeraa itsevaltias Aleksandr Lukaenko.
Vain harva 45 miljoonasta ukrainalaisesta lukee lehtiä. Valtaosa elää television maailmassa.
Janukovit ei siedä naisia johdossa eikä kritiikkiä. Tuore pukuohjeistus, joka määrää sukkahousujen väritkin, ei olekaan mikään vitsi. Huolta julkisesta pilkasta ei ole, sillä presidenttiä kannattelevat lähes kaikkien televisiokanavien miljonääriomistajat: yrittäjät, parlamentaarikot ja turvallisuuspäällikkö.
Journalistit kampanjoivat jo hiipivää sensuuria vastaan, johon on arveltu otetun mallia Vladimir Putinilta. Tv-kanavilla on esimerkiksi keskusteluja korvattu viihteellä. Suositut keskustelut välittäisivät tietoa kansalle ihan suodattamatta.