Suomalaisen metsästysperinteen perusta hirviporukat ikääntyvät, eikä metsälle lähtijöitä löydy nuoresta polvesta entiseen tapaan.
Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava pitää yhtenä syynä sitä, että seuramuotoinen metsästys on varsin sitovaa.
Kaupunkilaistuminen ja tavat viettää vapaa-aikaa vähentävät intoa liittyä seuroihin. Nuorten kynnys päästä seurueiden jäseneksi voi olla korkea. Ehtona voi olla paikkakuntalaisuus, talkoisiin osallistuminen tai maanomistus.
– Syrjäseutujen asutus vähenee ja vanhenee, mutta hirvikantojen ja suurpetojen säätely tarvitsee toimintakuntoisia ihmisiä. Kaupungeissa on harrastusinnokkuutta, mutta etäisyys ja sitoutumisen vaikeus seuroihin rajoittavat mahdollisuuksia harrastaa metsästystä, Orava sanoo.
Metsäntutkimuslaitoksen tutkija, itsekin metsästävä Arto Ahola epäilee, että metsästys ei näyttäydy nuorten keskuudessa trendikkäänä.
– Metsästys ei ole enää sellainen sukupolvelta toiselle siirtyvä automaatio, mitä se oli aiemmin. Sitä määrää nuoria ei tule mukaan, mitä vanhaa kaartia on, Ahola kertoo.
Suomen riistakeskuksen mukaan metsästäjien määrä on toistaiseksi pysynyt varsin vakaana.
Ennusteen mukaan metsästäjien määrä vähenee vuoteen 2040 mennessä 12 prosenttia, jos metsästysinto eri ikäryhmissä säilyy nykypäivän tasolla.
Oravan mielestä metsästysseurojen pitää uudistua ja löytää nykyistä kepeämpiä toimintamuotoja. Hän näkee etenkin metsästysmatkailulle kysyntää.
Seura voi esimerkiksi järjestää kaupallisia metsästysretkiä kaupungissa asuville sekä ulkomaisille turisteille.
– Harrastajista ei ole pulaa, sillä Suomessa metsästäjiä on edelleen väestöön nähden paljon. Toimintatapoja pitää nykyaikaistaa, Orava sanoo.