inari Voiko moderni muotoilu tuoda uutta perinteiseen saamelaiseen käsityöhön? Siihen pyritään lokakuussa Inarissa ja Rovaniemellä alkavalla korkeakouluopetuksella. Duodji - saamenkäsityöstä muotoiluun yhdistelee perinteistä käsityötä ja uusia muotoilun ideointi- ja suunnittelumenetelmiä.
"Saamen käsityö on kehittynyt hitaasti ja taito on hiipumassa", kertoo projektipäällikkö Petri Kivelä Lapin yliopistosta.
Duodjin eli saamen käsityön aitoutta on tähän asti pyritty suojelemaan, joten uusien tuulien hakeminen on synnyttänyt paljon arvokeskustelua.
"Perinteisen duodjin ylläpito ja materiaalin tutkiminen voisi kuulua Saamelaisalueen koulutuskeskuksen (SAKK) artesaanikoulutukselle. Me voimme miettiä sen kehittämistä ja käsiteollistamista", Kivelä erittelee.
Matkamuistoteollisuus on hyödyntänyt perinteistä käsityötä rajulla tavalla, uudella koulutuksella taas pyritään kehittämään duodjia luomalla uusia käyttöesineitä. "Sen kautta voidaan saada osaajia, jotka käyttävät aitoja materiaaleja ja joilla on siihen oikea näkemys. Uskon, että jopa teollinen tuotekehitys ja muotoilu voi hyötyä näistä osaajista. Sivuainekokonaisuus sopiikin hyvin myös muotoilualojen korkeakouluopiskelijoille."
Perinteisellä tavalla valmistetut saamen käsityöt tunnistaa pohjoismaisesta, numeroidusta Sámi Duodji -merkistä. Sen perustivat kolme vuosikymmentä sitten Suomessa toimivat saamelaiset käsityöntekijät.
"Vanhat tekijät olivat silloin vireessä, käsityöläisiä oli paljon. Nyt ongelmana on saada alalle taitavia nuoria tekijöitä", kertoo käsityöperinnettä vaalivan Sámi Duodji ry:n puheenjohtaja Petteri Laiti.
"Työmenetelmiä on hyvä kehittää", hän kommentoi alkavaa korkeakouluopetusta. Opettajia on hyvä saada lisää mutta uudenkin käsityön täytyy liikkua perinteen asettamissa rajoissa.
Laiti uudisti ensimmäisenä saamelaisena hopeaseppänä saamen käsityötä yhdistämällä puuta, luuta ja hopeaa. "Mallien kehittely sallitaan, esimerkiksi kahvi-, suola ja sokeripusseista on muunneltu meikki- ja kännykkäpusseja."
Yhdistys arvioi, miten uudet tuotteet vastaavat merkin vaatimuksia.
"Pohjoismaisella tasolla pohdimme perinteisten ornamenttien suojaamista, ettei niitä käytettäisi markkinataloudessa väärin."
Suunnitteilla on myös yhteinen nettikauppa, joka avaisi myyntikanavat koko maailmaan. Suomessa duodji halutaan luokitella taidekäsityöksi, jonka arvonlisävero olisi 7 prosentti. Nykyisellään kulutustavaroina niiden arvonlisävero on 22 prosenttia.
Tädit, enot, ukki ja mummi antoivat ensimmäiset käsityöopit Maire Saijetsille. Aikuisena hän opiskeli SAKK:n käsityölinjalla artesaaniksi ja suoritti nahka- ja turkistyön kisällitutkinnon.
Saijetsin nuoruudessa saamen käsitöitä ei arvostettu. Sámi Duodji -yhdistyksen perustaminen kuitenkin innosti ja loi kanavan lisäansioihin, perinnettä säilyttivät myös 1970-luvun työllisyyskurssit.
Aito saamenpuku on käsityötä alusta loppuun ja Saijets hallitsee sekä Utsjoen että Inarin mallit. "Ensimmäinen saamenpuku hankitaan usein aikuistumisen jälkeen, kun identiteetti tulee tärkeäksi, ja usein häihin tai muuhun juhlaan."
Se pitää kuitenkin tilata jopa vuotta aikaisemmin, sillä tekijöitä on vähän.
Saamelaismuodin keskus on nykyään Norjan Kautokeino.
"Sieltä tulevat uusimmat villitykset. Nuorilla komero voi olla täynnä takkeja. On satiinia ja samettia, ulkomailta tuotuja kankaita ja Kiinasta haettuja silkkejä", Maire Saijets tietää.