Lapissa muistetaan vielä hyvin, miten Kemijoen valjastamisen seurauksena luvattuja lohikorvauksia odotettiin jokivarressa 30 vuotta ja korvaukset maksettiin vasta sitten, kun jokivarren miehet valtasivat karvahattuineen ja eväineen oikeusministeriön. Siihen asti katkeroituneet kalastajat olivat anelleet, vedonneet ja vaatineet lupausten täyttämistä turhaan. Kun mikään ei tepsinyt, he ottivat korvausten maksamisen vauhdittamiseksi rauhanomaisesti niinsanotusti "kovat piippuun" marraskuussa 1979.
Korvaus-ja kompensaatiosotaa on käyty myös Savukoskella Urho Kekkosen kansallispuiston aiheuttamien menetysten korvausten ja kompensaatioiden vuoksi jo 24 vuotta. Koska Savukoskella kysymys on taloudellisesti pienemmistä korvauksista ja kohderyhmäkin on pienempi kuin lohikorvausjutussa oli, kiista ei ole saanut yhtä suurta ja laajaa julkisuutta. Kunnalle ja savukoskelaisille menetykset ovat kuitenkin olleet huomattavat. Erityisen törkeää on se, että 50 kilometrin pituinen Martti-Tulppion tie piti olla peruskorjattu jo vuonna 1986, mutta sitä ei ole vieläkään edes aloitettu. Tässä kysymys ei ole kuitenkaan mistään siltarumpupolitiikasta vaan vakaasti sovituista ehdoista, jonka toteutumisella on vaikutusta alueen kalastusmatkailun kehittämiseen.
Suomen toiseksi suurimman kansallispuiston perustamisen kompensaationa kuntaan rakennettiin sopimusten mukaisesti hotelli. 28 metsurityöpaikan menetyksen korvauksena kunnalle maksettiin aluksi metsäverokorvausta sadan tuhannen euron verran vuodessa, mutta yhteisöverojärjestelmä vei korvauksen käytännössä olemattomiin. Luonnonsuojelulakiinkin hyväksytty erillinen säännös metsäveromenestysten korvaamisesta täysimääräisenä osoittautui silmänlumeeksi. Myös kansallispuistoon luvatut kuusi puistotyöntekijän vakanssia on jääneet neljään.
Mikään puolue ei ole lunastanut savukoskelaisille Kalevi Sorsan hallituksen kansallispuiston perustamispäätöksen yhteydessä vuonna 1980 antamia lupauksia ja täyttänyt sovittuja ehtoja, vaikka perustamispäätöksen jälkeen kaikki puolueet ovat olleet hallitusvastuussa aina sateenkaaresta pienempiin koalitioihin asti. Nyt Savukoskella jälleen kerran toivotaan ja uskotaan, että tämä hallitus pitää hallitusohjelman mukaisen lupauksensa hoitaa suojelupäätösten mukaiset kompensaatiot. Saapas nähdä, toivotaanko ja odotetaanko nytkin turhaan! Joka tapauksessa porvarihallituksella on nyt näytön paikka.
Arvostetun ja kiistellyn Urho Kekkosen haamua on nostettu ylös haudasta lukuisia kertoja milloin minkin asian saamiseksi päätökseen. Häntä on käytetty, ilman hänen lupaansa, hyväksi jopa kyllästymiseen asti. Niin vastenmielistä kun sellainen onkin, tässä yhteydessä on kuitenkin pohdittava, että mitähän Kekkonen tähän sanoisi. Tehtiinhän puiston perustamispäätös presidentti Kekkosen 80-vuotissyntymäpäiväksi, vaikka puistoa oli valmisteltu toisen nimisenä pari vuosikymmentä.
Lappiin kymmeniä matkoja tehnyt ja Lappi-sympatioistaan tunnettu UKK pitäisi ehkä pyhäinhäväistyksenä, että hänen nimiinsä rakennetun puiston menetysten maksumiehiksi ovat joutuneet savukoskelaiset itse. Toisaalta Kekkosen valtakaudella valtioneuvoston hyväksymät kompensaatiot ja korvaukset olisi varmaankin eräänlaisena kunnia-asiana hoidettu pian kuntoon. Jo pienikin viivyttely olisi saattanut poikia myllykirjeen ja viestin: "Saatanan tunarit! Rakentakaa se tie ja maksakaa korvaukset. Heti."
***
Kännykän käytön ABC ja ohjeet käytöstavoista pitäisi saada ja pian. Miltähän tuntuu esimerkiksi farmaseutista antaa lääkkeitä asiakkaalle ja palvella häntä, joka puhuu kännykkäänsä koko ajan?