Osta pojallesi pyssy! Tämän neuvon sain kasvatusalan ammattilaiselta pari vuotta sitten. Poikien kuuluu leikkiä pyssyleikkejä, hän täsmensi, kun yllätyin neuvosta.
Kyseinen tapaus tuli mieleeni, kun luin Kalevan uutisen koulupsykologipäiviltä 28. syyskuuta. Jutussa psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo, että aggressiosta on tullut hyväksyttävää yhteiskunnassamme.
Laumassa pärjääminen on ajanut Keltikangas-Järvisen mukaan varsinaisten sosiaalisten taitojen ohi, ja samalla siedämme yhä enemmän aggressiota.
Vanhemmat ovat nykyään kiinnostuneempia siitä, miten lapsesta kasvatetaan pärjääjä kuin hyvin käyttäytyvä ja muut huomioon ottava. Kaksivuotiaan vanhempi saattaa olla huolissaan siksi, että hänen lapsensa vaikuttaa pehmolta.
Nykyään ollaan enemmän huolissaan ujoista lapsista tai niistä, jotka tuntevat empatiaa. Näin sanoo siis professori, joka varmasti tietää, mistä puhuu.
Jos nykylapsi pystyy tekemään kompromisseja eikä aina pidä kiinni omista oikeuksistaan, vanhemmat ja ammattikasvattavat alkavat epäillä hänen pärjäämistään ryhmässä.
”Vanhemmat saattavat olla oikeasti huolestuneita, jos heidän lapsensa antaa leluja toisille lapsille. Opettaja taas saattaa lähettää ujon oppilaan koulupsykologille”, Keltikangas-Järvinen toteaa Kalevassa.
Kuinka oikeassa hän onkaan! Olen itsekin törmännyt tähän samaan ilmiöön monesti.
Kun Jimi nappaa lapion Jeren kädestä hiekkalaatikolla ja Jere tyytyy kiltisti kohtaloonsa, Jeren vanhempi huolestuu. Kasvaako lapsestani nyhverö, jota muut pompottavat mennen tullen? Joutuuko hän koulukiusatuksi?
Vanhempien ja muiden kasvattajien huoli pehmoista lapsista ei liene turha, sillä ujous ja empaattisuus ovat ominaisuuksia, joita ei enää arvosteta päiväkodissa, koulussa eikä työelämässä.
Varsinkaan pojille tällaisia ominaisuuksia ei sallita. ”Liian kiltille” pojalle suositellaan harrastukseksi jääkiekkoa, jotta hän oppisi pärjäämään miesten maailmassa. Viis siitä, vaikka hän mieluummin tanssisi balettia.
Kun koulukiusatun lapsen vanhempi kysyy netin keskustelupalstalla neuvoja kiusaamisen lopettamiseksi, häntä kehotetaan laittamaan kiusattu lapsi itsepuolustuskurssille.
Enää ei kehoteta kääntämään toistakin poskea, kun joku lyö. Anna takaisin, muuan äiti ohjeisti tarhaikäistä lastaan.
Kukaan ei kiusaa, jos et anna kiusata itseäsi, nettikeskustelussa huomautetaan.
Ujot ja kiltit jäävät työelämässäkin helposti muiden jalkoihin, kun ylennyksiä tai irtisanomispapereita jaetaan.
Sellainen ihminen, joka nielee tappionsa, on helppo sivuuttaa.
Enää ei riitä, että ihminen on pätevä, asiansa osaava, muut huomioiva ja työnsä hyvin hoitava. Nyt pitää olla ennen kaikkea ulospäin suuntautunut ja rempseä. Hauskat seuramiehet vievät pomon paikan pätevämmän, mutta ujon kollegan nenän edestä, vaikkei ujous sinänsä tee kenestäkään huonoa johtajaa.
Ulospäin suuntautuneet ihmiset ansaitsevat uutisten mukaan paremmin kuin ujot ja hiljaiset. Muuten samanveroisten ja vain luonteensa puolesta erilaisten työntekijöiden palkkojen ero voi olla kymmeniä prosentteja.
Työpaikoille tullut kilpailuhenkinen arvomaailma on aiheuttanut sen, ettei ujoja enää arvosteta, vaan syrjitään.
Suomalaisten perushyve ujous on muuttunut taakaksi.
Eräässä televisio-ohjelmassa jopa kysyttiin, onko ujous sairaus, josta pitää parantua.
Ujous ei tietenkään ole sairaus, vaan synnynnäinen persoonallisuuden piirre. Ujoa on vaikea muuttaa rohkeaksi, mutta ujouden ilmenemismuotoa eli käyttäytymistä voidaan toki harjoitella.
Aloitetaan vaikka siitä pyssyn ostosta. Kyllä, se on nyt kaappiin hankittu. Ja miekka myös.