Koululaisten uimataidon opetuksessa on suuria eroja kuntien välillä. Tämä käy ilmi Oulun lääninhallituksessa valmistuneesta raportista, jossa on selvitetty läänin koululaisten uinninopetuksen tilaa.
Raportti luovutettiin opetusministeri Maija Raskille (sd.) perjantaina Helsingissä.
Raportissa on esitetty uinninopetuksen järjestämis- ja seurantamalli, jota voidaan hyödyntää koko maassa. Hankkeen yhteydessä julkaistu Leikkien uimaan -opas oli laatuaan ensimmäinen Suomessa. Sitä painettiin noin 90 000 kappaletta.
Keväällä 2000 alkanutta hanketta veti suunnittelija Tuija Pohjola. Raportissa vaaditaan, että kuntapäättäjien arvostus uinninopetusta kohtaan on saatava kuntoon, sillä yhteistyö päättäjien, opettajien, vanhempien ja uimaopettajan kanssa turvaa uinninopetuksen järjestämisen.
Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan oppilaan tulee oppia turvalliset liikuntatavat sekä uimataito. Hänen tulee osata toimia myös hengenpelastus- ja ensiaputilanteissa.
Uimataidon hankkiminen tulisi näin ollen sisältyä kunnan valtuuston hyväksymiin opetussuunnitelmiin jokaisessa Suomen kunnassa, raportissa korostetaan. Suositus opetuksen määräksi on vähintään kuusi tuntia lukuvuodessa.
Raportissa luotu seuranta- ja arviointijärjestelmä ohjaa päättäjiä järjestämään voimavarat uinninopetuksen kehittämiseksi. Siinä korostetaan, että kuntien toiminta- ja taloussuunnitelmissa pitäisi esittää kuntaa sitovana myös tietty kuudesluokkalaisten uimataitoprosentti.
Niin ikään kuudennen luokan kevättodistukseen tulisi tehdä merkintä uimataidosta. Toivomuksena on, että esikoululaisillekin järjestettäisiin uimaopetusta. Kuntien toivotaan myös lisäävän yhteistyötä, jotta kaikkien lasten uimaopetus voidaan varmistaa tasa-arvoisesti.
Myös tilastot kertovat, että tuhansien järvien maassakaan uimataito ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi vuonna 2000 Suomessa hukkui 195 ihmistä.