Uimavesien laatu puhuttaa sosiaalisessa mediassa joka kesä, eikä kuluva kesäkään ole tehnyt poikkeusta.
Muun muassa Haukiputaan Puskaradio -Facebook-ryhmässä hämmästeltiin vastikään, miksi Inkonnokalla uimaveden laatu on aina heikoimpien joukossa.
– Väite ei pidä lainkaan paikkaansa. Veden laatu saattoi edellisellä näytteenottokerralla näyttää muita rantoja ”huonoimmalta”, mutta tulos oli silti hyvä ja selkeästi uimavedelle annettujen toimenpidearvojen alapuolella, kertoo kemisti Seija Karjalainen Oulun seudun ympäristötoimesta.
Karjalainen kertoo indikaattoribakteeripitoisuuksissa olevan voimakastakin heittelyä merenrannoilla yleisesti, ei pelkästään Inkonnokalla.
Meren rannikoilla bakteeripitoisuudet tuppaavat nousemaan etenkin kovan tuulen jälkeen.
– Pohjasedimentissä olevat bakteerit pääsevät veden edestakaisen liikkeen seurauksena korkeammalle veteen, Karjalainen selittää.
Hän kertoo ongelman olevan sitä suurempi, mitä matalampi ranta on.
Täyttä varmuutta ilmiön syystä ei ole.
– Tämän ongelman kanssa olemme painineet erityisesti isoimman uimarantamme eli Nallikarin kanssa jo yli 15 vuotta. Erittäin suuri työ- ja rahamäärä on kulutettu, kun on kartoitettu Nallikarin ympäristöä vuosikaudet saamatta selvyyttä saastumislähteestä. Tämä työ jatkuu edelleen.
Somessa saastuttajiksi on arveltu muun muassa jäteveden puhdistamoita. Karjalainen kuitenkin kumoaa tämän väitteen:
– Taskilan puhdistamon jätevettä on jo vuodesta 2010 tutkittu ja hygienisoitu, eikä käytöstä poistetulta Ervastinrannan jätevedenpuhdistamoltakaan pitäisi tulla veteen enää mitään.
Tärkeää infoa ilmoitustauluilla
Veden bakteeripitoisuuksia voi nostaa hetkellisesti uimarista vähäpätöiseltäkin tuntuva juttu, esimerkiksi vauvan pyllyn pesu rantavedessä. Samoin esimerkiksi rantaveteen tarpeensa tekevä lemmikki on merkittävä saastuttaja.
Karjalainen tähdentää jokaiselta viralliselta uimarannalta löytyvän ilmoitustaulun, jossa kerrotaan rannan järjestyssäännöt.
– Jokaisen uimarin kannattaisi rannalle tullessaan pysähtyä vilkaisemaan taulua. Sieltä löytyy sääntöjen lisäksi muutakin tärkeää tietoa, kuten muun muassa infot uimaveden laadusta ja lämpötilasta, yhteystietoja sekä kuvia jotka helpottavat sinilevän tunnistamista.
Aina saastumisen syy ei ole pelkästään ihmisissä. Veden bakteeripitoisuuksia voivat nostaa hetkellisesti myös esimerkiksi rantavesissä oleskelevat vesilinnut.
Toisinaan rannoilta löytyy myös eläinten raatoja, joilla niin ikään on vesiä pilaava vaikutus.
– Esimerkiksi Inkonnokan uimarannan läheisyydestä haettiin kesäkuussa pois kaksi hylkeenraatoa, jotka vaikuttivat hetkellisesti vedenlaatuun, Karjalainen kertoo.
Epäsuora tutkimusmenetelmä
Koska varsinaisten taudinaiheuttajien määrittäminen vesistä on työlästä ja hidasta, veden hygieenisen laadun tutkimuksessa käytetään epäsuoraa menetelmää.
Vedestä pyritään määrittämään tasalämpöisten eläinten eliöiden normaaliin suolistobakteeristoon kuuluvien bakteerien lukumääriä. Nämä niin kutsutut indikaattoribakteerit eivät yleensä aiheuta uimareille mitään tautia, mutta niiden läsnäolo vedessä osoittaa veden todennäköisesti olleen kosketuksissa ulosteen kanssa, ja sen vuoksi saattavan sisältää myös taudinaiheuttajia.
– Toisin sanoen jos indikaattoribakteeripitoisuudet ovat korkealla, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että vedessä on taudinaiheuttajia, Karjalainen täsmentää.
Laatuvaatimukset täyttyivät
Viimeisimmät uimavesinäytteet otettiin Oulun seudun EU-rannoilta viime viikolla. Kaikkien EU-rantojen uimavesinäytteet täyttivät indikaattoribakteereiden osalta uimavedelle asetetut laatuvaatimukset. Sinilevääkään ei näytteissä havaittu.
– EU-rannoilta näytteet tutkitaan neljä kertaa uimakauden aikana, muilta virallisilta rannoilta kolmesti, Karjalainen kertoo.
Seuraavan kerran kaikilta Oulun rannoilta kerätään uimavesinäytteet viikolla 30.
Jäälinjärvi, Kuivasjärvi, Pyykösjärvi sekä Lämsänjärvi kuuluvat erilliseen valtakunnalliseen sinileväseurantaohjelmaan, jonka tiimoilta järvien sinilevätilanne tarkistetaan viikoittain. Tähän mennessä järvissä ei ole havaittu sinilevää.