Tuntuu melko omituiselta, että ovat alkaneet lähetellä kirjeitä Olympiakomiteasta. "Se tuntuu TOSI omituiselta", Noora Laukkanen sanoo ja hymyilee ujosti.
Reilut kolme vuotta sitten Noora Laukkanen oli juuri uinut Siniviitta-finaaleissa neljä mestaruutta. 11-vuotiaalle alkoi valjeta, että hän saattoi sittenkin olla uinnissa "ehkä ihan hyvä". Mielessä alkoi itää haave vuoden 2012 olympialaisista, jotka vielä tuolloin olivat vailla isäntää. Kisaisännyydestä haaveiltiin muun muassa Lontoossa.
"Kyllä se vaatii älyttömästi harjoittelua. Mutta en minä edes halua harrastaa mitään muuta", Noora Laukkanen vakuutti Kalevan haastattelussa marraskuussa 2004.
Yhtäkkiä kaikki tuntuu paljon konkreettisemmalta. Lontoo on saanut kisansa, ja neljä aikuisten Suomen mestaruutta viikko sitten uinut 15-vuotias Noora Laukkanen kuuluu Suomen uimaliiton Unicef Team London 2012:een ja Olympiakomitean nuorten huippu-urheiluryhmään. Vauhtia ällistellään ympäriinsä ja verrataan Hanna-Maria Seppälään. Vain asenne on ennallaan.
"Olen ajatellut, että pidetään sama rento meininki kuin ennenkin."
Rentous ja totisuuden puute eiväät suinkaan tarkoita sitä, ettei uimaria näkyisi harjoituksissa, jos kaverit houkuttelevat muualle.
"En vain ota stressiä kisoista tai siitä, jos treenit menevät huonosti", hän kohauttaa olkapäitään.
Noora Laukkanen puhuu olympiahaaveestaan varovaisesti. Kukaan kun ei voi tietää edes sitä, kauanko ura jatkuu. Motivaatio on nyt kova, mutta moni lopettaa 14-16-vuotiaana, kun haluaa enemmän aikaa kaikelle muulle.
Sitäkään ei tiedä, kuinka valtavasti treenimäärää pitää kasvattaa.
"Se on mahdottoman yksilöllistä, mutta joka tapauksessa todella paljon. Tämä on niin rankka laji", realisti sanoo.
"Onhan minulla monestikin sellainen olo, että antaa olla", hän naurahtaa.
Vaikeampi on selittää sitä, mikä kuitenkin vetää takaisin altaaseen.
"Tykkään vaan tästä. Haluan kehittyä ja tiedän, että se vaatii töitä."
Olympiakomitea kirjeineen on pakottanut istumaan alas ja miettimään tulevaisuutta yhtä kautta pitemmälle. Viisivuotissuunnitelmassa kysyttiin myös koulutuksesta.
"Urheilulukio tuntuu ainakin nyt parhaalta vaihtoehdolta", uimari sanoo.
Selvää on, että uinnista ei tule Noora Laukkaselle ammattia.
"Haluan opiskella ammatin ja uida siinä ohessa. Ei tosin mitään hajua, mikä se ammatti voisi olla", Karjasillan kasiluokkalainen hymyilee.
Suuntaviivat on viitottu kotona selviksi.
"Koulunkin pitää mennä hyvin. Jos ei mene, loppuu uinti", uimari virnistää.
Keskiarvo on 8,5. Ei siis valittamista.