Pieni tyttö seisomassa laiturin nokassa kädet levällään tasapainoa tavoitellen. Valmistautuminen hyppyyn on tavallinen tapahtuma ja tuttu näky kesäisessä Suomessa.
Sellainen on myös ikuistettu pronssiin ja vuolukiveen tamperelaisen kuvanveistäjä Assi Madekiven pienessä veistoksessa Uimahyppy, johon voi tutustua Taidegalleria Terttu Jurvakaisen 26. kesänäyttelyssä Muhoksella.
Pääosa lukuisiin tiloihin jakautuvasta ripustuksesta on tutusti Terttu Jurvakaisen omia maalauksia, joita on liki sata.
Maalauksissa kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: Ensinnäkin mukana on totutusta poiketen useita maisemallisia teoksia aina niiden nimiä myöten. Toisaalta useassa maalauksessa henkilöt on kuvattu katsojaan selin.
Esittävän ja ei-esittävän kuvan välillä taiteilleen Jurvakaisen maisemamaalaukset tekevät näkyväksi sen, miten ei-esittävästä pienin viittein tulee esittävää. Ihmissilmällä on taipumus rakentaa maisemaa.
Selin kuvatut naishahmot varmaankin kiinnostavat monia näyttelyvieraita. Kuvaustapa kun ei ole kovin yleinen nykyään, eikä ole sitä aiemminkaan ollut.
Selin olo sulkee kuvaa. Tila muodostuu kuvapinnan taakse, eikä katsojalla ole sinne juurikaan asiaa. Mitä tämä kertoo kuvan maalarista ja hänen intentioistaan? Selitys saattaisi löytyä psykologian puolelta.
Maalauksia on esillä Jurvakaisen lisäksi vain oululaiselta taidemaalari Matti Mikkolalta, joka on tuonut esille Ateenan matkaansa liittyviä vaikutelma-akvarelleja.
Peruskuvio näyttelyssä onkin tuttu. Jurvakaisen suuret värikylläiset maalaukset hallitsevat seiniltä ja veistokset säestävät joko lattialta tai jalustoilta.
Monessa tilassa paljous johtaa ripustuksellisiin vaikeuksiin, liika kun on liikaa. Hyviäkin hetkiä kesänäyttelyyn kuuluu, kuten juuri Madekiven veistokset.
Yhteispeliä on syntynyt muutamiin kohtiin. Yksi niistä on iiläisen kuvanveistäjä Sanna Koiviston keramiikasta tehdyn pään nimeltä Ymmärrys ja Jurvakaisen harmaasävyisen maalauksen Valoa ja suojaa kohtaaminen.
Sen sijaan helsinkiläisen kuvanveistäjä Antero Koskisen kivestä työstetyt yksinkertaisen sileät muodot tai samoin helsinkiläisen kuvanveistäjä Veikko Myllerin pienet maalatut pronssihärät eivät tunnu tavoittavan Jurvakaisen maalauksia tai toisinpäin.
Oululaisen kuvanveistäjäSakari Matinlaurin suurehkoissa puuveistoksissa on tutusti esihistorialliseen johdattavaa tunnelmaa. Puun hillitty olemus tuntuu löytäneen paikkansa Jurvakaisen reippaiden maalauksien kanssa näyttelyn avaavassa korkeassa tilassa.
Kalajokisen lasitaiteilija Heikki Ulvin helposti vähälle huomiolle jäävät lasimaalaukset on taas ripustettu vehreään ympäristöön antaville ikkunoille.
Ulkonakin on taideantia, kun kahvio-paviljonkiin menevän polun varren puuhun on ripustettu iittalalaisen Anne-Elina Alhon mustasavustetusta keramiikasta tehtyjä päitä.
Nämä Pesät ovat puun oksilla oma kokonaisuutensa, mutta voi niitä katsella rinnan sisältä löytyvien Sanna Koiviston keramiikkapäiden kanssa.
Timo Jokelainen
