Oulu Barcelonan MM-uinneilla on nuoret kasvot: Michael Phelps, hädin tuskin 18, ui kisoissa viisi maailmanennätystä ja vei kotiin kolme mestaruutta.
Suomen joukkueen sankari, 100 metrin vapaauinnin maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä on Phelpsin kanssa saman ikäinen, 18-vuotias abiturienttityttö Keravalta.
Kilpauima-altaat ovat nuorten urheilijoiden valtakuntaa, ovat olleet sitä jo ennen Barcelonan MM-kisojakin. Lajin lähihistoriassa on tukuttain esimerkkejä: Franziska van Almsick voitti ensimmäiset olympiamitalinsa (1992) 14-vuotiaana ja 16-vuotiaana hän oli maailmanmestari. Ian Thorpe löi itsensä uintihuipulle Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000, jolloin miehen alulla oli ikää 17 vuotta.
Jani Sievinen ja Antti Kasvio olivat tasan kaksikymppisiä voittaessaan ensimmäiset maailmanmestaruutensa vuosina 1993 ja 1994. Kasvio tosin oli olympiapronssilla jo 19-vuotiaana ja saman ikäisenä Sievinen voitti EM-kisoissa kultaa ja hopeaa.
"Onhan näitä", uintivalmentaja Kari Ormo sanoo ja myöntää, että lapsilajin leima on isketty isolla leimakirveellä kilpauinnin otsaan.
"Mutta", Ormo sanoo.
"Arvokisojen finalistien keski-iät ovat tasaisessa nousussa."
Suomen Uimaliiton ex-päävalmentaja on mies, joka ei heittele väitteitään lonkalta. Taustalla on aina tutkittua tietoa. Finalistien keski-ikiä hän on seurannut olympiadeittain vuodesta 1964 lähtien. Naisten keski-ikä oli alimmillaan 17 vuotta ja miesten 18,9 vuotta.
"Barcelonan kisoja en ole vielä ehtinyt laskea mukaan, mutta naisfinalistien keski-ikä on jo yli 20 vuoden ja miehet menevät iässä 21 ja risat."
Uintitreeniä
jo kohdussa
Uinti on laji, jossa taito ja kestävyys ovat menestyksen kannalta oleellisimmat tekijät. Perinteisesti kestävyysurheilussa eivät poikaset ja tyttöset pärjää - esimerkiksi kestävyysjuoksija on parhaimmillaan kolmikymppisenä.
Mutta uinti on toista maata. Ormo naurahtaa, että se on ainoa laji, jota voi treenata jo ennen syntymää.
"Uinnissa on mahdollista aloittaa totinen harjoittelu jo nuorena, 9-10 vuoden iässä - aikaisemminkin", Ormo vakavoituu.
Ja pitääkin aloittaa, jos aikoo pärskiä huipulle. Murrosiän jälkeen totiseen harjoitteluun heräävät uimarit ovat auttamattomasti myöhässä. He ovat nukkuneet omien herkkyysvuosiensa ohi.
"Fysiologisesti 10-13 vuoden ikä on parasta aikaa kehittää nopeutta ja kestävyyttä. Taitojen oppimisen kannalta parasta aikaa on vuodet ennen kymmentä ikävuotta", Ormo sanoo.
Ormo puhuu tyynen rauhallisesti hurjalta kuulostavista lasten ja nuorten harjoitusmääristä: altaassa pitäisi viihtyä hyvinkin viisi tuntia päivässä.
"Uinti on niin metka laji ja vesi sellainen elementti, että tuommoinen määrä ei ole oikealla harjoittelulla rasittavaa. Esimerkiksi juoksussa vastaavat määrät eivät ole missään nimessä nuorille järkeviä", Ormo sanoo.
Kaiken summana on se, että varhain totisen harjoittelun aloittaneet lahjakkuudet ovat muihin lajeihin nähden huipulla nuorempina. Toinen vaihtoehto on se, että uima-altaan kaakeleiden katselu alkaa tuntua yksitoikkoiselta ja puuduttavalta puuhalta ja uimahousut lentävät nurkkaan kesken kaiken.
"Se on taas valmentajasta ja systeemeistä kiinni. On valmentajan mielikuvituksen heikkoutta, jos uimari ei jaksa. Koko ajan pitää olla jotakin uutta ja koko ajan pitää saada kehitystä aikaan. Mutta se on selvä, että ilo, hauskuus ja huvi eivät mitenkään liity huippu-uintiin. Se on kovaa työtä", Ormo sanoo.
Ikäloppu
kolmikymppinen?