Kolumni

Uhoa ja häi­ri­köin­tiä vaa­li­tais­toon

Vaalitaistoon demarikoneistoa kiihdyttävä puoluesihteeri Eero Heinäluoma herättää voimakkaita väristyksiä vastustajien keskuudessa. Parimetrinen Heinäluoma on aiheuttanut viime viikkoina ylimääräisiä sydämen tykytyksiä erityisesti vihreissä ja keskustassa.

Vaalitaistoon demarikoneistoa kiihdyttävä puoluesihteeri Eero Heinäluoma herättää voimakkaita väristyksiä vastustajien keskuudessa. Parimetrinen Heinäluoma on aiheuttanut viime viikkoina ylimääräisiä sydämen tykytyksiä erityisesti vihreissä ja keskustassa.

Heinäluoma iski toissa viikolla vihreiden huumepoliittisiin näkemyksiin. Hän arvioi, että vihreillä on huumeongelma. Tähän hänet innoitti vihreiden nuorisojärjestön puheenjohtajan Markus Draken vaatimukset kannabiksen käytön laillistamisesta.

Vihreän liiton johto ryhtyi vastahyökkäykseen ja ilmoitti, ettei puolue aja minkään huumeen laillistamista. Kokoomusjohto on myös leimannut vihreät huumemyönteiseksi.

Vihreiden joukossa arvioidaan, että puolueen ennustettu vaalivoitto saattaa kutistua aika tavalla "huumesekoilun" johdosta. Vastustajien rummutus on pitänyt asiaa sopivasti tapetilla.

Heinäluoman poliittinen vainu sai uutta ainesta, kun hän oli viikko sitten lauantaina Vantaan Tikkurilassa tekemässä vaalityötä yhdessä työministeri Tarja Filatovin kanssa.

Vieressä olleen keskustan vaaliteltan väkeä alkoi demariviesti sapettaa niin paljon, että he ryhtyivät demareiden mukaan heittämään herjaa pääministeri Paavo Lipposesta.

SDP:n väitteiden mukaan kepun vaalitorvet huusivat yhteen ääneen, kuinka Lipponen on sotkettava suohon ja kuinka hän on isänmaan pahin petturi. Heinäluoma on kertonut, että "keskustalaiset tulivat iholle".

Viikon mittaan tapauksesta on kehkeytynyt elämää suurempi kysymys. Keskustan Uudenmaan piirijohto on kiistänyt häiriköinnin. Lopullinen totuus tapahtuneesta jäänee selvittämättä. Demarit saivat ainakin mojovan lyömäaseen keskustaa kohtaan.

Jos keskustalaisilla toimihenkilöillä on jatkossa haluja päästellä rumia sanoja pääministeristä, niin kannattaa miettiä, missä niitä laukoo. Suosittelen, että vilkuilkaa ainakin ympärille, onko Heinäluoma lähettyvillä.

Käytöstapoja politiikkaan vaatineelle keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäelle Heinäluoman kertomukset keskustalaisten häiriköinnistä ovat nolo juttu.

Jäätteenmäki kirjoitti tapahtuneen jälkeen internetissä olevaan päiväkirjaansa, että "en halua käydä vaalikampanjaa Hammurabin lain hengessä, jossa maksetaan hammas hampaasta tai silmä silmästä."

Jäätteenmäki osoitti viestinsä omille joukoilleen ja toivoi, että kuumentuneessa vaalinalusilmapiirissä pidetään pää kylmänä.

Heinäluoman lausuntoautomaatti suoltaa jatkuvalla syötöllä. Hänestä on tullut nopeasti näkyvin ja kuuluvin puoluesihteeri.

Heinäluoman kollegat, keskustan Eero Lankia ja kokoomuksen Heikki A. Ollila, ovat jääneet julkisuudessa hänen varjoonsa. Ollilla yrittää sentään pysyä Heinäluoman kiihtyvässä tahdissa ja tiedottaa tiiviisti lausuntojaan.

Suurten puolueiden ohjelmalliset erot ovat pienet. Kun suuria aatteellisia eroja ei puolueiden väliltä irtoa, populismiin ja nokitteluun on vaalitaistelussa enemmän tilaa. Heinäluoma on tämän haistanut.

Heinäluoma on hankkinut kannuksensa SAK:ssa. Neljä vuotta sitten hän oli SAK:n leivissä masinoimassa keskustan työreformista suuren uhan ja varmistamassa SDP:n pysymisen suurimpana puolueena.

SDP:n puoluesihteerinä Heinäluoma ei jätä varmasti kiveäkään kääntämättä puolueensa vaalivoiton turvaamiseksi. Vaalitaiston kiihtyessä puolueiden olisi syytä muistaa, että isäntien uho tai tovereiden populismi ei lisää kansalaisten äänestysintoa.