Työmarkkinaneuvottelujen käänteet olivat tiistaina kiivaat. Aamun toiveikkuus laajan tuloratkaisun synnystä vaihtui lopulta pettymykseksi, kun työnantajien EK:n tarjous ei kelvannut liittojohtajien dominoimille keskusjärjestöjen SAK:n eikä STTK:n hallituksille.
Nyt edessä ovat neuvottelut liittojen välillä. Kuin alkusoittona tulevalle kuultiin jo tiistaina kolme lakkovaroitusta.
Työmarkkinoilla olisi nyt ollut poikkeuksellinen tarve työrauhan takaaviin sopimuksiin. Se olisi ollut parempi yrityksille ja oletettavasti suurimmalle osalle palkansaajista. Keskusjärjestöjen antaman kehikon pohjalta olisi todennäköisesti päästy koko kansantalouden kannalta kestävämpiin ratkaisuihin.
Nyt edessä voi olla rauhaton syksy ja talvi, kun toisiaan vilkuilevat liitot pyrkivät neuvotteluissa ulosmittamaan sen, mikä saatavissa on. Metalliliiton, toimihenkilöliitto Pron ja Sähköalojen ammattiliiton varoitukset lokakuun lopussa alkavasta lakosta koskevat 44:ää teknologiateollisuuden yritystä. Jo tiistaina alkoi ylityökielto.
Varmaa on, että sopimukset tehdään liittojenkin voimin, jossain vaiheessa. Mitä sitä ennen tapahtuu, jää nähtäväksi. Jos maltti pysyy mukana neuvotteluissa, päästään sopimuksiin, joiden kanssa voidaan elää. Vaikeata se silti on.
Huolta aiheuttaa nyt se, että esimerkiksi Metalliliiton puheenjohtajan Riku Aallon käyttämä kieli on viime päivinä ollut poikkeuksellisen kovaa, jopa uhoavaa. Metallin keulamiehet ovat perinteisesti edustaneet vastuullista työmarkkinapolitiikkaa.
Metalliliittoon kertyneitä paineita voi tosin jotenkin ymmärtääkin. Kun se on viime vuosina toiminut sopimusten päänavaajana, jäljessä tulleet liitot ovat käyttäneet Metallin sopimuksia ponnahduslautana korkeampiin lukemiin.
Erityisen työlääksi sopimusten teon tekee talousnäkymien sumuisuus. Ensi vuotta koskevat tuoreet kasvuennusteet vaihtelevat vajaasta kahdesta miinus yhteen prosenttiin. Tämän vuoden inflaatio-odotukset pyörivät runsaassa kolmessa, ensi vuoden lukemat kahden paikkeilla. Selvää on kuitenkin se, että huonompaa kohti mennään.
Keskusjärjestön neuvotteluissa esillä ollut malli saattoi olla palkankorotusten kohdalta laihempi mutta työllisyyden ja reaalisen ostovoiman kannalta parempi. Jos korotukset karkaavat kohtuuttomiksi ja samaan aikaan siirrytään miinusmerkkiseen kasvuun, työnantajat ryhtyvät niistämään työvoimakustannuksia väkeä vähentämällä.
Keskusjärjestösopimuksen kariutuminen vaikuttaa todennäköisesti myös työmarkkinoiden tulevaan toimintaan. Työnantajat saatiin vastentahtoisesti yrittämään laajaa tuloratkaisua. On kyseenalaista, tapahtuuko sitä tämän jälkeen enää koskaan, EK:n tavoitteenahan on pikemminkin sopimusten vienti työpaikoille.
SAK:lle, STTK:lle ja Akavalle keskusjärjestösopimuksen toteutuminen olisi merkinnyt uutta olemassaolon oikeutusta. Ehkä liitot eivät halunneet tätä signaalia keskusjärjestöilleen edes antaa.