Suomen merikotkakanta oli uhanalaisimmillaan 1960- ja 1970-luvuilla, kun Itämeren ympäristömyrkyt romahduttivat lajin poikastuoton.
DDT-pitoisuuksien aleneminen 1970-luvulta alkaen ja merikotkien talviruokinta myrkyttömällä lihalla pelastivat kuitenkin lajin.
Valitettavasti ihminen tuntuu luovan koko ajan uusia uhkia merikotkille. Tällä hetkellä merkittävin ongelma ovat sähköpylväät, joiden poikkipalkit ovat houkuttelevia mutta kuolettavan vaarallisia tähystyspaikkoja.
Rengastustoimiston aineiston mukaan 214 kuolleena löydetystä merikotkasta lähes 50 menehtyi laskeuduttuaan sähkötolppaan tai kosketettuaan sähkölankoja.
Myrkytkään eivät ole historiaa. Tästä on osoituksena Porttipahdan tekoaltaalla kalanpyydykseen tarttunut ja hukkunut 11-vuotias merikotka, josta todettiin huomattavan korkea elohopeapitoisuus.
Ylitarkastaja Tuomo Ollila huomauttaa, että yhden linnun perusteella ei vielä voi tehdä johtopäätöksiä Lapin tekoaltailla kalastavien merikotkien myrkkymääristä.
Vakava haitta elohopea ei voi olla, sillä Ollilan mukaan tekoaltaiden elohopeapitoisuudet eivät näy alueen merikotkien lisääntymistuloksessa.
"Asiasta on kuitenkin syytä olla huolissaan, ja myrkkypitoisuuksia on seurattava jatkuvasti", Ollila korostaa.
Ahvenanmaalta on löytynyt puolestaan kaksi lyijymyrkytykseen kuollutta merikotkaa.
Lyijyhaulien käyttökielto vesilintujen metsästyksessä ei ole voimassa Ahvenanmaalla, missä nämä linnut olivat viettäneet talvensa.
Lyijyn arvellaan päätyneen merikotkiin metsästyksessä vahingoittuneiden vesilintujen kautta.
Ihmiset vainoavat merikotkaa edelleen, vaikka se on ollut rauhoitettu jo noin 80 vuoden ajan.
Lähes vuosittain tulee ilmi erilaisia häirintätapauksia pesien pudottamisesta ja pesäpuiden kaatamisesta aina merikotkien ampumiseen.