Pääkirjoitus

Uh­ka­pe­liä ydin­voi­mal­la Ruot­sis­sa

Suomessa on ollut tapana suhtautua hieman huolestuneena naapurimaan ydinvoimaloihin, mutta tämä naapuri on ollut idässä eikä lännessä.

Suomessa on ollut tapana suhtautua hieman huolestuneena naapurimaan ydinvoimaloihin, mutta tämä naapuri on ollut idässä eikä lännessä. Asiantuntijat kertovat nyt Venäjän voimaloiden turvallisuuskulttuurin selvästi kohentuneen. Sitä hämmästyttävämpää onkin, että Ruotsista kantautuu täysin päinvastaisia uutisia. Aivan erityisesti ongelmia on ollut Forsmarkissa, joka Ruotsin ydinvoimaloista sijaitsee lähinnä Suomea.

Elokuussa Forsmarkissa tapahtunut häiriö on osoittautunut poikkeuksellisen vakavaksi. Mitään ydinonnettomuutta ei tapahtunut, mutta sellaisen mahdollisuus oli olemassa.

Uudet tiedot kertovat, ettei kyseessä ollut mikään yksittäistapaus. Forsmarkin turvallisuudessa on ollut puutteita, joita jo luonnehditaan katastrofaalisiksi. Esimerkiksi henkilökuntaa on väliin tullut töihin humalassa. Vakavilta onnettomuuksilta on sisäisen raportin mukaan vältytty lähinnä hyvällä tuurilla.

Samaan aikaan kun nämä tiedot tulivat julki, Ringhalsin ydinvoimalassa suljettiin reaktori "tuntemattoman vian" vuoksi. Jäähdytysjärjestelmässä oli ehtinyt olla häiriö jo viikon päivät.

Kaiken kaikkiaan Ruotsin ydinvoimaloiden turvallisuusongelmat tuntuvat olevan aivan toisentasoisia kuin Suomessa. Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksonen on löytänyt tälle selityksenkin: Ruotsin ydinvoimaosaaminen on rapautunut. Voimaloista on periaatteessa päätetty luopua, jolloin niihin töihin hakeutuminen ja alan opiskelu ei enää kiinnosta lahjakkaita nuoria.

Olivatpa syyt sitten missä tahansa, tilanteesta on tullut kestämätön. Ydinvoimaloiden suurin turvallisuusriski ei ole laitosten teknologiassa vaan niiden käyttäjissä. Kaikkein pahin yhdistelmä on käyttäjien huolimattomuus ja valvojien välinpitämättömyys, ja juuri tästä näyttää Ruotsissa olleen kyse.

Ruotsi ei tunnu tietävän, mitä ydinvoimaloilleen tekisi tai kuinka ylipäätään sähköhuoltonsa järjestäisi. Voimaloista pitäisi vuoden 1980 kansanäänestyksen perusteella luopua, mutta muutakaan energiaa ei ole.

Niin kauan kuin ydinvoimaa käytetään, ei mihinkään turvallisuuden laiminlyönteihin saa olla varaa. Suomi on jo vuosia tarjonnut asiantuntija-apua Venäjän voimaloiden turvallisuuskulttuurin kohentamiseen. Tätä menoa kiireellisintä avun tarvetta näyttää olevan Ruotsissa.

paakirjoitus@kaleva.fi