Kestävän kehityksen huippukokouksen päättyminen laihoin tuloksin olisi isku sekä YK:lle että toiminnalle ympäristön tilan ja elinolojen kohentamiseksi.
YK:n kestävän kehityksen huippukokous on alkanut Etelä-Afrikan Johannesburgissa sekavissa tunnelmissa. Paikalla on kymmeniä tuhansia osanottajia, mutta harvalle on selvää, mitä koko mammuttitapahtumalla oikein tavoitellaan ja mitä on saatavissa aikaan.
Vaarana on, että sama epämääräisyys jatkuu kokouksen loppuun asti. Tosin onnistumisen ja epäonnistumisen välinen ero on tässä tapauksessa veteen piirretty viiva ja riippuu tulkinnoista ja jatkotoimista. Jonkinlainen lopputulos syntyy joka tapauksessa, sillä tämän mittaluokan tapahtumaa ei yksinkertaisesti voi päästää täyteen umpikujaan. Silti yhä on vaara, että kokous pikemminkin heikentää kuin edistää YK:n arvovaltaa ja tärkeitä kehitystavoitteita. Paljon riippuu hengestä, joka paikan päällä syntyy.
Kokouksen ensimmäinen viikko on sisällön kannalta ratkaiseva. Tänä aikana virkamiehet neuvottelevat päätösasiakirjojen sisällöstä suljettujen ovien takana. Kun valtionpäämiehet aloittavat ensi maanantaina oman puhemyllynsä, sisältöön on enää paha puuttua.
Ennen muuta Johannesburgista tarvitaan selkeitä tavoitteita ja aikatauluja eli mahdollisimman täsmällisiä tienviittoja, joihin voidaan myöhemmin vedota. YK:lla on jo olemassa tavoite köyhyyden puolittamisesta maailmassa vuoteen 2015 mennessä, mutta se on jo lipsumassa käsistä.
Kokouksen teema eli kestävä kehitys on käsitteenä laaja ja vaikeasti määriteltävä. Johannesburgin kokouksen toimintasuunnitelmassa siihen kuuluvat muun muassa köyhyys, tuotanto- ja kulutustavat, energia, luonnonvarat, terveys, Afrikan erityiskysymykset, rahoitus ja hallinto. Kaikesta tästä ja paljon muustakin olisi saatava aikaan teksti, jonka kaikki maailman maat voisivat hyväksyä.
Monet avainkysymyksistä, etenkin kauppaan ja globalisaatioon liittyvät, jäivät paikan päällä ratkaistaviksi. Rintamalinjoja on jo muodostunut: köyhät maat vastaan rikkaat, Yhdysvallat vastaan muut, kansalaisjärjestöt vastaan liike-elämä. Euroopan unioni on Johannesburgissa mukana vahvalla panoksella, koska se haluaa tehokkaita kansainvälisiä sopimusjärjestelmiä. Tähän näkemykseen on samalla sisäänrakennettu se viesti, että kaikki eivät niitä välttämättä halua.
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush jää pois Johannesburgista. Tämän myötä kaikki mahdolliset epäonnistumiset on helppo sysätä Yhdysvaltain asenteen niskaan. Monet järjestöt ovat jo nyt pitäneet Yhdysvaltain valtuuskuntaa selkeiden tavoitteiden pahimpana esteenä.
Tämä näkemys saattaa vielä korostua kokouksen jatkuessa. Kaikki ei kuitenkaan ole yhdestä maasta kiinni. On vaikea välttää vaikutelmaa, että kokous itsessään on paisunut yli äyräidensä. Esimerkiksi sadan hengen delegaatio on paljon Suomelle, joka Johannesburgissa on yksi EU:n rivijäsenistä. Ylipäätään koko valtava osanottomäärä selittyy vain sillä, että tällainen kokous tarjoaa jonkinlaisen maailmanlaajuisen sosiaalisen tilaisuuden tavata toisiaan ja näyttäytyä parantamassa maailmaa. Kansalaisjärjestöjen kohdalla tämän tarpeen ymmärtää valtioiden valtuuskuntia paremmin.
Presidenttinsä poissaoloa enemmän Yhdysvallat aiheuttaa kokouksen tuloksille haittaa valmistelemalla hyökkäystä Irakiin. Köyhyyden, ympäristön ja kehityksen kaltaiset teemat väistyvät taka-alalle sitä enemmän, mitä lähempänä sota näyttää olevan.