Farssi on valitettavasti sopivin sana kuvaamaan niitä tapahtumia, jotka on nähty Suomen pyrkiessä saamaan vakuudet osuudelleen EU:n Kreikka-tukipaketista.
Vaikka surkeiden tapahtumien alkusyyt ovatkin Kreikan valtion holtittomassa taloudenpidossa, Suomen hallitus on puhtaasti omin päätöksin onnistunut syventämään sellaisen kriisin uhkaa, jonka seurauksena voi olla maanosan ajautuminen lamaan, ehkä euroalueen hajoaminen ja tilanne, jossa Suomi viennistä elävänä maana olisi yksi eniten kärsivistä uhreista.
Kun Suomen Kreikan kanssa neuvottelema vakuusjärjestely ei Saksan kielteisen kannanoton jälkeen näytä menevän läpi, on yksinkertaisesti tosiasioiden tunnustamisen ja uuden poliittisen tilannearvion aika. Politiikkaa pitää tehdä ajassa eikä ratkaista ongelmia sen mukaan, mikä joskus aiemmin näytti viisaalta tai mahdolliselta.
Jos Kreikan lainapaketti hajoaa Suomen jääräpäisyyteen, Suomen toiminta voi päätyä historiaan aivan uudenlaisin luonnehdinnoin, esimerkkinä vastuuttomuudesta, jossa lyhytnäköiset sisäpoliittiset syyt estivät pitkällä jaksolla järkevien päätösten teon.
On mahdollista, että jos Suomi lähtee Kreikka-paketin taakse vakuuksitta, kaikkea lainattua ei tulevaisuudessa saada takaisin, ei ainakaan korkojen kanssa. Mutta jos maanosa ajautuu lamaan, Kreikka-lainojen mahdolliset luottotappiotkin olisivat todennäköisesti paljon pienempi murhe kuin laman taloudelliset ja inhimilliset seuraukset.
Varakas väki kyllä selviää, mutta heikoilla olisivat juuri ne vähäväkiset, joiden murheet jokainen puolue vakuuttaa tuntevansa.
Surkuhupaisaa on sekin, että tilanteen kotimaisena taustana on viimetalvinen perussuomalaisten nousu ja demareihin iskenyt suuren vaalitappion pelko. Se ajoi SDP:n kalastamaan EU-kriittisille vesille. Siksi puolue teki linjauksen, jonka mukaan Suomen pitää saada EU:n uusien kriisimaiden lainoille vakuudet. Jyrki Kataisen johtama kokoomus nieli vaatimuksen tilanteessa, jossa se oli vaarassa pullahtaa ulos koko hallituksesta.
Se, että vakuusvaatimuksesta pidetään nyt kiinni hintaan mihin hyvänsä, ei kerro poliitikkojen vahvuudesta vaan heikkoudesta. Aiemmista syvällä rintaäänelläkin julistetuista linjauksista pitää uskaltaa luopua, jos uusi tilanne sellaista vaatii.
Myönteinen merkki oli keskiviikkona se pääministeri Jyrki Kataisen lausunto, jonka mukaan Suomi ei aio tuottaa vahinkoa muille euromaille eikä euron vakaudelle. Ehkä vastuullisuus vielä voittaa SDP:ssäkin. Kaikki puolueesta kuuluneet keskiviikkoiset lausunnot eivät kuitenkaan tätä arviota tue. Siksi mahdolliselta näyttää jo sekin, että Suomea uhkaa heikkenevän talouden ohella myös hallituskriisi.
Perussuomalaisten pelkääminen pitää nyt hallituksessa kerta kaikkiaan lopettaa. Tuleviin eduskuntavaaleihin on yli kolme ja puoli vuotta aikaa. Ja vaikka linjanmuutoksesta tulisikin oppositiolta lokaa niskaan, hallituksella on ennen seuraavia eduskuntavaaleja vielä 44 kuukautta aikaa tehdä päätöksiä, joilla se osoittaa politiikkansa viisaaksi ja vastuulliseksi.