Paperitehtaiden laittomat lakot eivät rauhoittaneet alan työmarkkinatilannetta, vaan johtivat vain entistäkin kovempaan uhitteluun. Nyt myös työnantajien harkintakyky petti.
Suomen paperi- ja sellutehtaiden näkymät ovat tällä hetkellä synkät. Tehtaita uhkaa kaksi työtaistelua. SAK:lainen Paperiliitto on jättänyt varoituksen parin päivän mittaisesta laillisesta lakosta, joka alkaisi toukokuun 15. päivänä. Se on jatkoa ammattiosastojen masinoimille laittomille lakoille, jotka pysäyttivät käytännössä maan kaikki paperitehtaat ja jotka johtivat toistuviin alas- ja ylösajoihin niissä.
Metsäteollisuus ry vastasi Paperiliitolle panemalla piippuun vielä kovemmat panokset. Se aikoo pysäyttää 18. toukokuuta kaikki tehtaat ja pitää ne kiinni kesäkuun ensimmäiseen päivään asti, ellei valtakunnansovittelija Juhani Salonius pysty laukaisemaan uuden työehtosopimuksen sisältöä koskevia riitoja sitä ennen. Työsulku on lakkoa vastaava laillinen työtaistelutoimi edellyttäen, että siitä ilmoitetaan etukäteen määräaikojen puitteissa kuten lakoistakin kuuluu tehdä.
Niin kuin siinä ei olisi kylliksi päänvaivaa Saloniukselle, Suomen paperitehtaita koskevat riidat uhkaavat levitä myös ulkomaille. Paperiliiton ruotsalainen veljesliitto Pappers on ilmoittanut toteuttavansa Stora-Enson tehtailla naapurimaassa ylityökiellon tukeakseen Suomen paperimiesten ja -naisten työtaistelua, jos sellainen alkaa. Keskiviikkona tuli tieto, että UPM-Kymmenen tehtaiden työntekijät Saksassa, Britanniassa, Ranskassa, Hollannissa ja Itävallassa ovat niin ikään valmiita painostustoimiin Paperiliiton puolesta.
Työantajat ovat käyttäneet lisääntyvässä määrin hyväksi työsulkua kymmenen viime vuoden aikana. Päätöksiä niistä on kuitenkin tehty hyvin pidättyvästi vain eräillä tunnetuilla ongelma-aloilla. Työnantajat puolustavat työsulkua sillä, että heillä pitää olla oikeus turvautua yhtä koviin keinoihin kuin ammattiliitoilla, joiden perinteisiin lakot kuuluvat ja joista eräät turvautuvat lakkoihin ja niiden uhkiin rutiininomaisena neuvottelutoimena. Todellisuudessahan lakon pitäisi olla vihoviimeinen keino.
Moraalisesti ja juridisesti työnantajilla on oikeus työsulkuun siinä missä ammattiliitoilla lakkoihin. Siitä huolimatta on syytä ihmetellä Metsäteollisuuden valitseman kovan linjan tuoreinta käännettä. Metsäteollisuuden työmarkkinajohto ei halua etsiä edellytyksiä sovun syntymiselle, vaan se kärjistää tilannetta lisää. Kuitenkin sopu työehdoista syntyy viime kädessä vain sopimalla.
Metsäteollisuus irtautui itse keskitetystä työmarkkinaratkaisusta ja lähti ajamaan työehtosopimukseen muutoksia, joiden se tiesi johtavan pahimmillaan laajaan periaatetaisteluun koko ammattiyhdistysliikkeessä. On epärealistista olettaa, että Metsäteollisuuden työmarkkinajohto pystyy jyräämään väkipakolla läpi ne muutokset sopimuksiin, joita se pitää tärkeinä. Jos tilanne kärjistyy työtaisteluksi, ay-liike pystyy pitämään keskinäisen solidaarisuutensa avulla huolen siitä, ettei Paperiliittoa panna polvilleen noin vain.
Stora-Enso, UPM-Kymmene sekä M-real kestävät nykyisin pitkänkin lakon edellyttäen, että niiden ulkomaiset tehtaat pyörivät täysillä. Tukilupausten takia se ei näytä kuitenkaan enää itsestään selvältä.
Ammattiosastojen laittomat lakot olivat huonosti harkittuja ja vain pahensivat tilannetta. Aivan yhtä hölmöä olisi lähteä testaamaan, onko luvatuilla tukitoimilla katetta todellisuudessa. Työsulun uhka saa riittää työnantajille. Kumpikin riitapukari on osoittanut hallitsevansa kovan pelin. Nyt on aika sopia Saloniuksen johdolla.