Haistattelu, käsiksi käyminen ja muu väkivalta on lisääntynyt Oulun yliopistollisessa sairaalassa selvästi. Vuonna 2002 tilastoituja tapauksia oli 155 ja viime vuonna jo 201.
Oysissa ei ole menty joissain sairaaloissa olevaan käytäntöön, että henkilökunnan rintapielessä ei näy koko nimeä, jotta häiriköt eivät voisi jälkikäteen ahdistella.
"Ei. Päinvastoin näkyvä nimi viestittää asiakkaalle, että vastapäätä on ammatti-ihminen ja taustalla on voimakas organisaatio", turvallisuuspäällikkö Jorma Korhonen sanoo. Nimen selvittäminen muuta kautta olisi myös helppoa.
Väkivalta ei ole kuitenkaan raaistunut, eikä kättä pidempää ei ole käytetty, Korhonen kertoo. Väkivallasta johtuvia henkilökunnan sairaspäiviä on vähän. Viime vuonna tällaisia päiviä ei ollut yhtään.
Oysin vartijoita on kuitenkin lisätty. Heidän tukikohtansa on myös hankalimman häiriöpaikan, yhteispäivystyksen vieressä.
Turvallisuustekniikkaa on parannettu. Rakennuksissa turvallisuus näkyy muun muassa kalusteiden sijoittelussa. Ovet ovat siten, etteivät ihmiset jää helposti pussiin.
"Jos ongelmat lisääntyvät, on pakko kontrolloida sairaalaan tulijoita, mikä on selkeässä ristiriidassa vapaan ja avoimen sairaalan kanssa. Muun muassa Englannissa ja Keski-Euroopassa sisäänpääsytarkastukset ovat tiukkoja", Korhonen kertoo.
Koulutuksen pääpaino on ennalta ehkäisy. "Kaikkien etuna on, että tilanne vältetään. Siinä on pätevä, hyvä henkilökunta hyväksi avuksi."
Itsepuolustuskoulutusta ei sairaalassa ole. Esimerkiksi psykiatrian klinikalla opetetaan henkilökuntaa irrottautumaan otteista.
Huumeiden käyttäjät ja humalaiset ovat näkyvä ryhmä. Korhonen ei kuitenkaan lähde karsinoimaan häiriköijiä, koska sellainen voi olla miltei kuka tahansa.
Sairaaloiden turvapäälliköt ovat esittäneet, että järjestyslakia muutettaisiin siten, että sairaalat poistettaisiin julkisista alueista ja niille annettaisiin erityissuoja. Vielä ei ole tietoa, vaikuttaako sosiaali- ja terveysministeriöön tehty esitys lakiin.
Haistattelua ja uhkailua
Oulun kaupunginsairaalassa haistatellaan ja uhkaillaan, mutta päällekarkauksia ja aseilla tehtyjä pahoinpitelyjä ei ole.
Turvallisuuskoordinaattori Kaija Järvelin ymmärtää, että joissain Etelä-Suomen poliklinikoilla ja suurimmissa sairaaloissa hoitajien nimen salaaminen on tarpeen, mutta kaupunginsairaalassa sellainen ei ole ajankohtaista.
"Tämä ei oikein sovi yhteen nykyaikaisen asiakaspalvelun kanssa", Järvelin sanoo. "Mutta ymmärrän, että joillain osastoilla tai poliklinikoilla tällaiseen voidaan joutua."
"Aggressiivinen käyttäytyminen on lisääntynyt, mutta ruumiillinen väkivalta on onneksi pysynyt ennallaan", johtava lääkäri Keijo Koski Kempeleen terveysasemalta kertoo.
Kempeleessä on keskusteltu, että takissa ja ovien pielissä olisi vain etunimet.
"Vielä ei ole päätetty, mitä tehdään. Kotihäirintä lisääntyy. Vaikka ihmisillä on salaisia numeroita, jostain niitä vuotaa", Koski ihmettelee."
Henkilökunta saa kuulla haistattelua ja sanallista häirintää päivittäin. Eniten siitä saavat osansa potilaiden kanssa ensiksi tekemisiin tulevat perushoitajat, sairaanhoitajat ja puhelimeen vastaavat. Päällekarkauksia ei ole Kempeleessä onneksi ollut.