Sisäministeri Petteri Orpo esitteli torstaina Suomen kautta aikojen ensimmäisen sisäisen turvallisuuden selonteon. Taustana sille ovat Suomen turvallisuusympäristön muutokset.
Suomalaisten turvallisuudentunne on tutkitusti edelleen vahva, mutta heikkenemässä. Osansa rapautumisessa on juuri kansainvälisestä taustasta nousevilla uhkakuvilla.
Selonteossa nostetaan esiin Venäjän ja lännen suhteiden heikentyminen sekä laajamittainen laiton maahantulo. Niitä pidetään merkittävimpinä muutoksina Suomen turvallisuusympäristössä.
Toistaiseksi noiden muutosten merkitys useimpien kansalaisten arkielämään on ollut vähäinen, jopa olematon. Kasvavien ongelmien riski on kuitenkin kiistaton.
Kun esimerkiksi tuhannet Suomeen tulleet turvapaikanhakijat jäävät ilman turvapaikkaa, laittomasti maahan asettuvien henkilöiden määrä todennäköisesti kasvaa. Se luo riskejä.
On rehellistä, ettei selonteossa kuitenkaan nähdä ongelmien alkusyitä yksin ulkoisissa tekijöissä, joihin täällä ei voida poliittisella päätöksenteolla vaikuttaa.
Selonteko mainitsee muun muassa, että poliisin toimintavalmiusaika heikkeni vuonna 2015 kaikkein kiireellisimpien tehtävien kiireellisyysluokassa edelleen. Joka kymmenennessä hälytyksessä poliisin saapuminen kesti yli 40 minuuttia – mikä on useassa tapauksessa epätoivoisen pitkä odotusaika. Poliisin paljastamien rikosten määrä on niin ikään laskemaan päin. Näitä eivät maailman muutokset selitä.
Sisäministeri Orpo on oikeassa siinä, että partioautojen, ”liikkuvien poliisiasemien”, näkyminen ajaa osaksi saman asian kuin oikeat poliisiasemat. Sen sijaan tieto poliisien määrän putoamisesta nykyisestä 7 250:stä noin 7 000:een on kansalaisten näkökulmasta taas ikävää jatkoa huonolle kehitykselle.
Myönteistä selonteossa on se, että se lupaa vahvistuksia itärajan valvontaan. Muutaman vuoden sisällä rajalle olisi tulossa 160 uutta henkilöä, nimenomaan partiointityöhön.
Linjaus kielii myös siitä, ettei Suomi täysin luota Venäjän kykyyn tai tahtoon hoitaa omaa rajavalvontaansa. Tämä ei yllätä, sillä rajavalvontaa voidaan höllentää itärajan takana myös poliittisista syistä – kuten nähtiin viime loppusyksyn ja alkutalven aikana.
Sisäministeriön alaisten asiantuntijoiden voimin laadittu raportti käsittelee sisäistä turvallisuutta ennen kaikkea viranomaisnäkökulmasta. Myönteistä kuitenkin on, että raportin kirjoittajat ovat pystyneet nostamaan katsettaan myös hallinnonalansa yläpuolelle.
Selonteon tärkeimpiin näkemyksiin kuuluu ajatus siitä, että sisäistä turvallisuutta luovat myös yhteiskunnan arvot: perus- ja ihmisoikeudet, sananvapaus, tasapuolinen oikeusjärjestelmä sekä yhdenvertaisuus. Samoin todetaan aivan oikein, että näiden rapautuminen ja väheksyntä ruokkii syrjäytymistä, ääriajattelua, turvattomuutta, epävakautta ja konflikteja.
Yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden perusta nousee ennen kaikkea mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Pääkirjoitus