Ympäristöministeriön työryhmän vuonna 2000 laatima Suomen lajien uhanalaisuusarviointi on täydentynyt alueellisella uhanalaisarvioinnilla. Siinä esitetään kaikista valtakunnallisesti uhanalaisista ja hävinneistä lajeista esiintymisalue.
Suomen kasvi-, sieni- ja eläinlajeista 1 505 eli joka kymmenes on uhanalainen. Sekä valtakunnallisen että alueellisen tiedon taso vaihtelee eliöryhmittäin.
"Kaikista valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista on esitetty alueellinen esiintyminen", kertoo vanhempi tutkija Ilpo Mannerkoski Suomen ympäristökeskuksesta. "Lisäksi alueellisissa listoissa on valtakunnallisesti silmälläpidettäviä ja valtakunnallisesti elinvoimaisia, mutta vain alueellisesti uhanalaisia lajeja."
Esimerkiksi kurki ei valtakunnan mitassa ole uhanalainen, mutta Ahvenanmaalla se on luokiteltu sellaiseksi.
Suomen lajien uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa on sovellettu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokitusta.
Perustuu määriin
Luokitus poikkeaa aiemmista, vuosien 1986 ja 1992 uhanalaisarvioinneissa käytetystä luokituksesta muun muassa siinä, että lajien uhanalaisuutta arvioidaan määrällisten kriteerien avulla. Kriteerejä ovat muun muassa levinneisyysalueen koko, lisääntymiskykyisten yksilöiden väheneminen ja kannan koon pieneneminen.
IUCN -luokitusta sovelletaan myös alueellisessa tarkastelussa. Lajeja ei kuitenkaan luokitella eri uhanalaisuusluokkiin. Tällä pyritään välttämään sekaannuksia valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien luokitusten välillä.
Alueellisessa luettelossa on vain kaksi luokkaa: hävinnyt ja uhanalainen. Uhanalaisiksi luetaan valtakunnallisen arvioinnin luokat: äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet. Alueellista silmälläpidettävyyttä ei ole arvioitu.
Jatkuvaa päivitystä
Suomen eliölajeista vain 35 prosenttia eli 15 000 lajia tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Tiedon puute on ollut ongelma myös aluetason tarkastelussa.
"Se on ollut yhtenä syynä siihen ,että alueellinen tarkastelu ei ole yhtä kattava koko eliökuntaa koskien kuin valtakunnallinen", Mannerkoski mainitsee tiedon puutteen. "Esimerkiksi hyönteisistä varsinainen alueellinen tarkastelu on tehty vain perhosista ja kovakuoriaisista."
Jatkossa uhanalaislistoja päivitetään ja täydennetään jatkuvasti. "Koko uhanalaisuuden arvioinnin prosessi on muuttunut. Eliöryhmiä käsittelevät asiantuntijatyöryhmät ja ne toteuttavat uhanalaisuuden arviointia", Mannerkoski selittää. Arviointi sujuu eri eliöryhmissä hieman eri aikataululla sen mukaan, miten nähdään tarvetta arvioinnin uudistamiseksi olevan ja miten tähän tarvittavaa tietoa on kertynyt.
Valtakunnallinen yhteenveto on tarkoitus koota kymmenen vuoden välein.
"Perustetut työryhmät ovat monissa eliöryhmissä tehneet huomattavasti uusia selvitystä ja tutkimuksia, eli tieto karttuu kovasti", Mannerkoski kiittelee.
Läänijako jäi unholaan
Suurin muutos uudessa alueellisessa tarkastelussa on aluejaossa. "Aiemmissa arvioinneissa alueellista esiintymistä oli käsitelty läänipohjalta. Mutta vanhat läänit ovat mennyttä ja uudet ovat sen kokoisia ja mallisia, että ne eivät sovi tähän tarkoitukseen", Mannerkoski perustelee uutta jakoa.
Ensimmäinen biologiselta pohjalta pohdittu jako oli tehty eliömaakuntien pohjalta, mutta siitäkään ei Mannerkosken mukaan saatu toimivaa. Tarkastelussa päädyttiinkin käyttämään biologisesti perusteltua, metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin pohjautuvaa aluejakoa.
Oulun seutu kuuluu keskiboreeliseen Pohjanmaan vyöhykkeeseen, joka ulottuu Etelä-Pohjanmaalta Lapin etelärajalle.
Uuden aluejaon suurin käytännön ongelma on se, että se ei noudata mitään hallinnollisia rajoja.
Niinpä jokin laji voi teoriassa olla uhanalainen pinta-alaltaan suuren kunnan toisessa osassa, mutta ei toisessa. Toisaalta rajat on tarkastelussa ymmärretty leveämpinä vyöhykkeinä, jollaisia ne luonnossakin ovat.
"Alueelliset ympäristökeskukset tekevät käytännön suojelutyön", Mannerkoski muistuttaa käytännön aluejaosta.
Monet aluekeskukset saavat osansa useammasta vyöhykkeestä, mutta Mannerkosken mukaan seurannan tai suojelun suunnittelussa täytyy vain käydä Suomen ympäristökeskuksen ja aluekeskusten kesken neuvotteluja työnjaosta ja toimenpiteistä.