Kuusamo Ugrilaisten alkuperäiskansojen tulevaisuus Venäjän Siperiassa on synkkä, Viron edellinen presidentti ja kansantieteilijä Lennart Meri sanoo. Hän arvioi, että esimerkiksi nenetsien ja ostjakkien paimentolaiselämä loppuu jo parinkymmenen vuoden kuluessa.
Syynä on näiden kansojen elinalueille levinnyt öljyteollisuus, jonka puristuksessa alkuperäisellä elämänmuodolla ei ole enää sijaa.
Lähempänä Jäämerta elävillä kansoilla tilanne on kuitenkin valoisampi. Lennart Meren mukaan Venäjän hallinto sallii muun muassa tsuktseille ja eskimoille vapauksia, jotka mahdollistavat kalastuksen ja metsästyksen harjoittamisen entisaikojen perinteiden mukaan.
Elämäntapansa ja ilmeisesti ravintotottumustensakin vuoksi Jäämeren kansat eivät Meren mukaan kärsi sairauksista, kuten tuberkuloosista, niin paljon kuin monet muut kansanryhmät Venäjällä. Ne olisivatkin hänen mielestään mitä mielenkiintoisin tutkimuksen aihe.
Moskovassa ei
katseltu suopeasti
Lennart Meri saapui torstaina Kuusamoon, jossa hän on yksi tänään alkavan Nature Photo -valokuvatapahtuman pääesiintyjistä.
Lauantaina Kuusamotalolla nähdään Meren ohjaama kansantieteellinen filmi Linnunradan tuulet, jota pidetään kansainvälisesti yhä merkittävänä teoksena, muutamien muiden hänen filmiensä ohella.
Linnunradan tuulta kuvattiin 70-luvulla Siperiassa aikana, jolloin Moskovassa ei katseltu suopeasti suomalais-ugrilaisten kansojen yhteisen kulttuuritaustaan liittyvien tutkimusten tekemistä.
Meri oli kuitenkin Neuvostoliiton tiedemiespiireissä arvostettu henkilö, mikä edesauttoi matkustus- ja kuvausoikeuksien saamista.
Viron kehitys
vielä hidasta
Filmiä varten Meri ja kaksi muuta ryhmän jäsentä, kuvaaja Rein Maran ja äänittäjä Enn Säde, matkustivat myös Pohjois-Suomeen, jossa yhtenä kohteena oli Koillismaa. Kuusamossa he majoittuivat paikalliseen hotelliin, jossa pohdittiin elokuvan ohella myös Viron tulevaisuutta.
"En ole vielä ehtinyt tutustua kunnolla kaupunkiin, mutta täälläkin on vahvistunut se tunne, että kaikki muutokset tapahtuvat Suomessa huomattavan paljon nopeammin kuin meillä Virossa. Suomen tasolle pääseminen voikin olla virolaisille vaikea haaste. Jonkinlainen neuvostoajan jälkeinen kompleksi tuntuu meillä yhä."
Euroopan unionissa Suomi on Meren mielestä ollut tähän saakka "paras" jäsenmaa.
Se on ennen kaikkea kahden ensimmäisen vuoden puheenjohtajakauden aikana tehdyn työn seurausta. Joukkoon Virokin vielä liittyy. "Ehkä vuonna 2004, mahdollisesti vasta 2005", hän veikkaa.
Ensi marraskuussa pidettävässä Naton huippukokouksessa tullaan mahdollisesti Virollekin esittämään kutsu liittyä puolustusliittoon.
Meren mukaan Nato-suhde koetaan Virossa positiiviseksi asiaksi, joten siihen tultaneen vastaamaan myönteisesti.
Viro on Naton näkökulmasta kovin köyhä maa, mutta sen kyky käyttää taitavasti omia puolustautumismahdollisuuksiaan tekee siitä liitolle Meren mielestä kyllä kelvollisen kumppanin.
"Nato on kehittynyt enemmän turvallisuustekijäksi, ja turvallisuushan on meidän kaikkien yhteinen asia vallitsevassa maailmantilanteessa", Meri sanoo.
Olympia
sankarin jäljillä
Kun Meri autoili 70-luvulla Kuusamossa, hänellä oli uskomus, että liikkeellä olivat tienoon ensimmäiset virolaiset. Tämä eräällä huoltoasemallakin ääneen lausuttu otaksuma kuitenkin oikaistiin. Meren yllätykseksi selvisi, että sodan jälkeen Kuusamossa vaikutti herra nimeltään Eduard Butsepp, Viron ensimmäinen olympialaisen kultamitalin 1924 voittanut painija.
Kuusamolaisen sotalesken kanssa avioitunut urheilija vaikutti paikkakunnalla 1960 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. "Hän on tunnettu poika Virossa. Minulla ei ollut silloin aavistustakaan, että hänet oli haudattu Kusamoon", Meri muisteli.
Meri mainitsi, että Butsepp oli taistellut Viron vapaussodassa 1918-20 ja Suomen jatkosodassakin hän oli palvellut tulkkina. Muutakin hän tiesi olympiasankarista:
"Hän työskenteli 20-luvulla Viron elokuvatuotannossa ollen sekä kuvaaja että näyttelijä. Näyttelijänä hänet tunnettiin humoristisista rooleistaan, ja hän saikin kutsumanimen Viron Chaplin."
Nature Photon virolaiset aikovat käydä Kuusamon-vierailunsa aikana myös keskustassa olevalla Nilon hautausmaalla, jossa heidän maanmiehensä viimeinen leposija sijaitsee.