Ylivieskan Raudaskylällä asuva Tyyne Salmenkangas, 76, omaa sukua Tähti, oli täysin tietämätön oman hahmonsa näkyvästä osasta Oulun kaupunginteatterin Petronellassa. Tyyne Tähti on Petronellan jälkeen musikaalin toiseksi tärkein nainen.
Asia valkeni Salmenkankaalle vasta kuluneella viikolla, kun alueradion tuttu toimittaja tuli yllättäen kyselemään sodanjälkeisistä tapahtumista Lemmenjoella.
Siitä asiat kehittyivät nopeasti. Lauantai-iltana roolihenkilön esikuva istui jo aviomiehensä Veikko Salmenkankaan kanssa kunniavieraana musikaalin ensi-illassa.
Kokkeina Kultalassa
Kullanhohtoiset tapahtumat alkoivat 1949, kun Hollantilainen seikkailijatar Sylvia Petronella van der Moer ystävystyi Lemmenjoen mainareiden kanssa.
Hän ryhtyi vähäksi aikaa heidän kokkinsa Tyyne Tähden, siis nykyisen Tyyne Salmenkankaan työpariksi Morgamin Kultalaan, josta oli muodostunut koko kulta-alueen keskuskämppä. Petronella oli tuolloin 25-vuotias ja Tähti alle kaksikymppinen.
Petronellan yllättävän pidätyksen ja maasta karkotuksen jälkeen läheiset työkaverukset eivät enää pitäneet minkäänlaista yhteyttä.
Hiljattain selvisi, että Petronella elää ja voi hyvin Yhdysvalloissa, mutta menneiden skandaalijuttujen takia hän ei halua, että häneen yritetään ottaa yhteyttä.
Tyyne Salmenkangas harmittelee tätä, sillä hän haluaisi mielellään nähdä vanhan ystävänsä, jota hänkin oli ehtinyt luulla kuolleeksi.
Näyttelyään paraikaa uudistava Tankavaaran kultamuseo on nyt erittäin kiinnostunut Salmenkankaan albumikuvista ja muisteluksista. Heillekin legendaarisen Tyyne Tähden löytyminen Raudaskylältä oli uutinen.
Liian moni tunnettu kultamies ja -nainen on ehtinyt poistua autuaammille vaskoolimaille ehtimättä kertoa tarinoitaan talteen.
Kavereille Sylvia
Kun Tyyne Salmenkangas puhuu Petronellasta, hän käyttää senaikaista puhuttelunimeä Sylvia.
Suurelta osin kuvitteellisessa Petronella-musikaalissa kokkien välille synnytetään kilpailuhenkeä, mutta todellisuus oli hyvin toisenlainen.
"Me olimme Sylvian kanssa niin hyvät kaverit, ettei me sellaisia."
Hollantilaisneito ei Salmenkankaan mukaan tuntunut silloin erityisen kauniilta, vaan "aivan tavalliselta, tukevahkolta, mutta sopusuhtaiselta". Seksiäkään ei juuri ollut ilmassa, vaikka miesten salaisimpia haaveita ei kukaan voi tietää.
Kullankaivajat eivät välttämättä esiintyneet edukseen parrakkaina ja likaisina. "Siksi sauna lämpesi melkein joka ilta. Me pidimme Sylvian kanssa huolen siitä, että kämppä pysyi siistinä."
Ulkomainen vieras tottui vähitellen sääskiin ja mäkäräisiin, vaikka alussa hän vähän tuskastui.
"Samoin teki meikäläinenkin. Ininää oli ilmassa paljon. Aina niitä pääsi muutama livahtamaan ihmisten matkassa myös kämppään sisälle. Nukuimme Sylvian kanssa kämpän toisessa kerroksessa. Sinne ei miehillä ollut mitään asiaa. Se tehtiin heti selväksi."
Ruokaa porosta
Töitä piti paiskia kovasti, mutta Tyyne Salmenkangas ei voinut moittia olosuhteita.
"Vaikka säännöstelyn aikoja elettiin, ei siellä nälkää tarvinnut kärsiä. Päivittäin valmistimme ateriat 6-7 miehelle. Se oli kunnon ruokaa porosta."
Tansseja Morgamin kämpässä järjestettiin usein. Inariin oli aivan liian pitkä tanssimatka. Paikalle tuli joskus liikaakin väkeä kaikkialta lähiympäristöstä.
Työehtosopimuksia ei tunnettu, mutta lomat pyörivät. Tyyne Tähdelle palkka maksettiin rahana, toisin kuin Sylvialle, joka sai korvauksena kultaa. Talvella ei kultamailla työskennelty lainkaan. Kausi alkoi tavallisesti huhtikuussa, kun lumet sulivat.