Punaiset housut, raitapaita ja kellokoru. Luottoasun piirtäminen on vaikeampaa kuin sen pukeminen. Mukavaa se on joka tapauksessa. Jos oma tyyli ei aiemmin ole ollut itselle selkeä, se on sitä viimeistään, kun sen näkee paperilla.
Gemma Correllin Tyylipäiväkirja (Nemo, 2012) sai alkunsa netissä. Correll seurasi useita tyyliblogeja, kuten Satoarilista ja LookBookia, joissa käyttäjät ympäri maailmaa jakavat valokuvia päivittäisistä asuistaan.
Blogeista innostunut Correll päätti valokuvaamisen sijaan piirtää omat päivittäiset asunsa.
Hänen ideastaan tuli niin suosittu, että hän perusti sille oman Flickr-ryhmän. Suosion seurauksena syntyi myös Tyylipäiväkirja, joka inspiroi ja taltioi käyttäjänsä tyylivalintoja.
Ensikosketus kirjaan on epäusko. Ajatus päiväkirjamaisesta toteutuksesta tuntuu työläältä. Herää kysymys, kenellä on siihen aikaa ja kuka jaksaa nähdä sen vaivan.
Onneksi kirja on mielenkiintoisesti taitettu ja sillä on pirteä ulkoasu, joten lukija pääsee ennakkoluulojensa toiselle puolelle.
Ensimmäinen piirroskerta imaisee mukaansa nopeasti. Tunne on samanlainen kuin lapsena värittäessä. Tällä kertaa ei kuitenkaan haittaa, vaikkei aina pysy viivojen sisäpuolella.
Kirjailija suosittelee edes yhden huonon valinnan taltioimista. Ainakaan ei pääsisi unohtumaan, mitä vaatteita ei kannata pukea keskenään.
Kirjasta löytyy paljon myös pieniä vinkkejä asun tuunamiseen. Monet ovat helposti toteutettavissa, mikä on mukava yllätys sellaiselle tyylitietoiselle, jolla peukalo on keskellä kämmentä. Kun pääsee tyhjän paperin kammon yli, kirjan täyttämisestä tulee kivaa.
Kirjaa voi käyttää myös linkkinä alkuperäiseen blogiin. Sieltä voi käydä katsomassa lisäinspiraatiota ja muiden tyylejä. Silti kirja toimii myös itsenäisenä teoksena.
Kirja on jaettu neljän vuodenajan mukaan, joten sen käyttämisen voi aloittaa mistä kohtaa tahansa. Correll on kerännyt jokaiselle vuodenajalle yhden sivullisen netissä julkaistuja piirrettyjä päivän asuja.
On mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia niin piirtämis- kuin pukeutumistyylejä on olemassa. Samalla kuvat toimivat inspiraation lähteinä.
Esipuheessa Correll kehottaa käyttämään kirjaa juuri sillä tavoin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Hän vinkkaa keräämään kirjaan kaikki inspiroivat lehtileikkeet ja kangastilkut, jotka matkan varrelle osuvat.
Correllin idea ei ole lainkaan hassumpi. Se sai ajattelemaan, voisiko kirjaa käyttää myös eräänlaisena ystäväkirjana, ja sopivassa hetkessä antaa myös kaverin piirtää oma päivän asukokonaisuutensa.
Poikaystävä osoittaa vain pientä vastarintaa pyydettäessä. Vaikka piirtäminen oli mukavaa, ei Tyylipäiväkirja tainnut olla ainakaan tämän testiuroksen juttu.
Gemma Correll: Tyylipäiväkirja -miten pukeuduin tänään, 111 s., Nemo 2012.