Populaarimusiikki jakautuu yhä pienempiin ja oudompiin lokeroihin, joiden rinnalla jokin emo-punk tai doom metal alkaa tuntua jo valtavirralta. Uusin erikoisuus on turkulaisen Kaikukastin lanseeraama "proggae". Bändin laulaja Velimatti Vuorio selventää asiaa.
Mitä on proggae, Velimatti Vuorio?
Se on musiikkia ilman genrellisiä seiniä. Me ollaan soitettu reggaeta, mutta meillä on soittajia niin monista eri musiikkityyleistä - hevistä, rokista, klassisesta - että tuntui harmilliselta poistaa ne kaikki soittotyylit. Nyt kun me annetaan oman äänen kuulua, sieltä voi tulla särökitaraa, klassisjohdannaisia kohtia, taidemusiikkia, kaikkea... Proggae on musiikkia, josta on hävitetty seinät ympäriltä.
Eräänlainen genretön genre, siis.
Joo, me tehtiin uudelle levylle esimerkiksi drum´n´bass-kohta, mikä oli ihan uusi juttu. Musiikin tekeminen on mahtavaa, kun ei ole sääntöä siitä, mitä voi tehdä. Pari kolme ekaa vuotta kokeiltiin soittaa reggaeta; ihan hyvä, että harjoiteltiin sitä, kun ei osattu vielä soittaa yhteen. Kun tämä opittiin, avoimuus tuli ehkä ihan luonnollisesti. Nyt musiikki on aikamoista sirkusta, mutta hallittua sirkusta.
Esimerkiksi Sudetonkinko on hyvä proggae-biisi: siinä ei ole ajateltu ollenkaan rakennetta. Popissa ja rockissa on säkeistö-kertosäe-säkeistö-kertosäe, mutta meillä biisi saattaa mennä tekstin mukaan. Siinä voi tulla kolme juttua ennen kertosäettä, ja sekin voi tulla kuuden minuutin biisissä vain kerran.
Tuosta tulee mieleen Captain Beefheart, jonka avantgardistisimmissa biiseissä ei saanut olla yhtään toistoa. Kuulostaa vähän itseltä. Mun on esimerkiksi hirveän vaikea laulaa kahta kertaa ihan samaa kertosäettä. Se vaan tuntuu hullulta, vaikka reggaessa on usein tapana kerrata samaa tekstiä. Meillä on hyvä, jos kuulee samaa juttua kahdesti. Soittimissa mennään vähän perinteisemmin, ja säkeistöissä on ihan riffejä.
Nykymusiikki on pirstoutunut kymmeniin ja taas kymmeniin lajityyppeihin. Ovatko ne liian velvoittavia?
Se siinä just on: bändeille tulee rajoja. Ehdotin tätä drum´n´bass-juttua varmaan vuoden ajan, ja muut olivat, että "ei se sovi Kaikukastiin". Mutta nyt proggae on saanut sen verran positiivisen vastaanoton, että soittajat uskaltavat rikkoa enemmän rajoja. Huomaan, että heilläkin on ollut käsitys siitä, mitä Kaikukasti voi olla.
Tänä päivänä keskitytään liikaa genreihin ja musiikkityyleihin, eikä siihen, mitä sieltä soittimesta tulee, siihen todelliseen juttuun. Uniikkius on ruvennut häviämään. Teoriaopinnot ovat hyvä asia, mutta ne voivat luoda tietynlaisia sävellysansoja. Kun olen säveltänyt ja mennyt treenikämpille, helvetin paljon opiskelleet muusikot ovat sanoneet, että ei tämä periaatteessa voisi tällä tavalla mennä, mutta kyllä se nyt niin vaan menee! Silloin sinne tulee räikeitä juttuja.
Vaikka lajityyppinne on rajaton, niin onko vaarana, että joistain kuulijoista kehittyy proggae-puristeja, jotka alkavat viisastella, että "eihän tämä ole enää ollenkaan proggaeta"?
Kaikenlaisia puritaaneja on niin paljon, että jos niitä rupeaisi miettimään, niin mä olisin jo haudannut itseni. Mutta on ihan totta, että niin saattaa käydä. Kun me saatiin ekasta levystä aika erikoinen, tuli pieni pelko, että mahtaako toisessa säilyä sama meininki. Mutta nyt me ollaan saatu uusia erikoisia komppeja, juttuja jotka tuntuvat tosi hyviltä, ja mulla on seuraavaa levyä kohtaan vahva luottamus.
Kaikukasti debyyttialbuminsa julkaisukiertueella 45 Specialissa Oulussa 25.3.