SDP:n uusi puheenjohtaja Eero Heinäluoma katkaisi päättämättömyydeltä näyttäneen jahkailunsa ja rysäytti torstaina oikein kunnolla. Hänestä tulee valtiovarainministeri, ja samalla demarit toteuttavat ministerikierrätyksen hallituksessa.
Sosiaalidemokraattien torstaiset ministeriratkaisut tuovat mieleen Britannian ja Ruotsin, joissa on vaihdettu kerralla useita ministereitä toisiin silloin, kun vaihdoksia on ryhdytty tekemään. Noissa maissa on tapana hakea hallitukseen uutta virtaa myös kierrättämällä salkkuja - usein juuri hallituskauden puolivälissä.
Suomessa ministerit ovat istuneet yleensä paikallaan kuin tatit koko hallituskauden. He ovat lähteneet vapaaehtoisesti hallituksesta vain, jos heille on avautunut uusi hyvä työpaikka jossakin muualla. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että myös Suomen politiikassa puhaltavat uudet tuulet.
SDP:n puoluehallituksessa ja eduskuntaryhmässä Heinäluoman johdolla tehty ratkaisu toteutettiin lopulta tyylikkäästi ja nopeasti yhdessä päivässä. Operaatio on poliittisestikin taitava, koska se avaa Heinäluomalle tien hallitukseen sille paikalle, joka puheenjohtajalle kuuluu itseoikeutetusti: valtiovarainministeriksi ja valtioneuvoston toiseksi tärkeimmäksi jäseneksi. Mikä hyvänsä muu salkku olisi ollut hänelle jonkinlainen poliittinen lohdutuspalkinto.
SDP:n ministeriryhmässä toteutettava salkkukierto piristää kummasti hieman väsähtäneeltä vaikuttanutta hallitusta ja tuo siihen uutta eloa ja raikkautta. Maa saa kaksi uutta ministeriä ja kaksi ministeriä vaihtaa toiseen ministeriöön. Jotain tällaista oli jo ehditty kaivata, mutta sellaiseen ei oikein jaksettu uskoa. Odotukset oli viritetty siihen, että vain Kalliomäki vaihtuisi Heinäluomaan.
Ratkaisun hyviä puolia on sekin, että hallituksen kantaviin voimiin kuuluva Antti Kalliomäki jää opetusministeriksi, vaikka hän joutuukin tekemään tilaa Heinäluomalle valtiovarainministeriössä. Lisäksi sukupuolten välinen tasapaino SDP:n ministeriryhmässä säilyy, kun pois lähtevän miehen ja naisen tilalle tulee mies ja nainen.
Pienenä kauneuspilkkuna voi pitää korkeintaan sitä, että pääkaupunkiseudun asema hallituksessa vahvistuu, kun imatralainen sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre ja hämeenlinnalainen oikeusministeri Johannes Koskinen tekevät tilaa helsinkiläiselle Heinäluomalle ja jyväskyläläiselle Susanna Huoviselle. Konkarit väistyvät untuvikkojen alta pois.
Huovinen menee liikenneministeriöön, mutta potkuspekulaatioiden kohteena ollut Leena Luhtanen saa jäädä. Hän siirtyy oikeusministeriksi. Se on yllätys. Tuula Haatainen ottaa Mönkäreen salkun sosiaali- ja terveysministerinä.
SDP:n puheenjohtaja Heinäluoma saa hallituksen toiseksi tärkeimmän viran. Se on välttämätöntä Matti Vanhasen hallituksen ja koko poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta. Jos puolue on hallituksessa, myös sen johdon on osallistuttava vastuun kantoon täysin rinnoin, eikä taiteiltava puoliksi hallituksessa ja puoliksi sivussa. SDP palaa nyt normaalitilaan Heinäluoman johdolla.
Heinäluoman meno rahaministeriöön on tärkeää myös hänen itsensä ja maan kannalta. Hän on ajanut koko ikänsä SDP:n ja SAK:n etuja. Hänen on aika avartaa puheenjohtajana ja puolueensa tulevana pääministeriehdokkaana maailmankuvaansa ja osaamistaan. Valtiovarainministeriö on hyvä koulu. Siellä joutuu arvioimaan asioita koko maan ja EU:n kannalta sekä globaalista perspektiivistä, ja siellä oppii suhtautumaan realistisesti myös jakopolitiikkaan.