Jos Club Teatriaa ei olisi perustettu, ei Sentencedille olisi Oulusta löytynyt kunnollista paikkaa uransa päättämiseen.
Nyt löytyi: lava oli juuri sopivan kokoinen. Jo perjantain ruumiinvalvojaisissa nähtiin tulenlieskoja kipinäsadetta. Lauantain hautajaisiin niitä tiettävästi vielä lisättiin.
Hautajaissaattueineen ja valkoisiksi valaistuine puunrankoineen lavasta oli saatu bändin musiikin näköinen: yhtä aikaa synkeä ja hauras. Jäin miettimään, olisiko edes lieskoja tarvittu.
Suurimman osan keikasta laulaja Ville Laihiala oli ainoa, jonka kasvot valaistus näytti. Muu bändi erottui mustina silhuetteina, eikä juuri ottanut kontaktia yleisöön. Bändillä on sisäänpäin kääntynyt imago, jota ilmeisen tietoisesti korostettiin.
Laihiala ottaa yleisönsä, muttei karahda kosiskeluun. Ruumiinvalvojaisväki seurasi keikkaa epäilemättä tavallistakin hartaammin ja totteli jokaista kädenheilautusta.
Encoreille mukaan tulleen 1990-luvun alkuvuosien laulajan Taneli Jarvan myötä kävi selväksi, kuinka paljon Sentenced on vuosien varrella sointiaan muuttanut. Jos Amok-levyn rujo kestosuosikki Nepenthe oli pitkän linjan metallifaneille keikan kohokohta, niin tuoreemmille kuulijoille se saattoi olla The Cold White Light -levyn kaunis No One There.
On vaikea uskoa, että Sentencedistä olisi tatuoitu ja äijämäinen Jarva keulakuvanaan kehittynyt äärimmillään jopa pop-melodioiden kanssa leikittelevä rock-bändi. Siihen tarvittiin Laihiala, jolla on halua tulkita herkkiäkin tuntoja.
Sentencedin ruumiinvalvojaiset pidettiin Club Teatrialla Oulussa
perjantaina 30. syyskuuta.
