Tv:n vaalitentit ovat herättäneet presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen alla poikkeuksellisen vilkkaan keskustelun. Tiukka haastattelutyyli on johtanut muutamiin ylilyönteihin, mutta suunta on oikea. Ehdokkaat pitää panna tenteissä koville.
Kun Yleisradion ajankohtaistoimitus aloitti TV1:ssä toimittaja Juho-Pekka Rantalan johdolla uudentyyppiset päällekäyvät ehdokastenttinsä, oli selvää, että älähdys seuraisi. Suomessa ei ole totuttu ohjelmassa valittuun tyylilajiin, jota voi kai luonnehtia jonkinlaiseksi telaketjulinjaksi. Katsojat on totutettu Suomessa vuosien varrella kilttiin haastattelutyyliin, ja totutusta kaavasta poikkeava ote häkellyttää tietenkin monia.
Ylen vaalitenttien ilmiselvä hyvä tarkoitus on ollut testata ehdokkaiden paineensietokykyä, reaktionopeutta, muistia, tietoja ja muita ominaisuuksia, mutta tapa, millä tavoitteisiin on pyritty, on tuonut katsojien mieleen lähinnä inkvisition. Kotikatsomoissa on viileimmillekin katsojille tullut epämukava olo hiillostusta seuratessa.
Jokin on mennyt pahasti pieleen, kun vaalitenttien tyylistä on tullut tärkeämpi keskustelunaihe kuin siitä, mitä ohjelmassa on nostettu tai yritetty nostaa esiin. Ohjelman sisällöstä ei kukaan tunnu muistavan juuri mitään. Katsojien kielenpäällä on sen sijaan se, miten Rantala on kysymyksiään suoltanut, miten hän on keskeyttänyt haastateltavan, miten hän on puhunut päälle tai mitä hän on letkautellut omina mielipiteinään ennen siirtymistään seuraavaan kysymykseen.
Ylen valitsema tyylilaji tuo väkisinkin mieleen1980-luvulta Leif Salménin tv-tentit, joita monet journalistit mutta myös lukuisat katsojat muistelevat yhä kaiholla. Salménkin grillasi ehdokkaita säälimättä ja letkautteli omia mielipiteitään vastausten perään. Hänen tv-tenttinsä ovat selvästikin inspiroineet Ylen ajankohtaistoimituksen nykyistä johtoa.
Harva taitaa muistaa, miten Salménille kävi. Yle vaihtoi hänet pehmeämmän tyylilajin edustajiin. Sinänsä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Terve rotaatio eli tenttijöiden vaihto kuuluu muidenkin mediatalojen tapoihin aika ajoin.
MTV3:n vastaavan ehdokastentin haastattelijapari on myös terävöittänyt omaa otettaan, mitä pitemmälle ohjelma on edennyt. Sen sai tuta viime perjantaina presidentti Tarja Halonen, joka joutui vastaamaan yllättäviin väitteisiin. Toimittajat esittivät ne varmoina tietoina. Lähteitä ei kuitenkaan yksilöity, eikä ohjelman aikana selvinnyt, mikä on totuus asiassa.
Yksittäiset ehdokastentit päättyvät tiistaina. Edessä ovat vielä suuret vaalikeskustelut keskiviikkona ja torstaina. Jos vaaleissa mennään toiselle kierrokselle, rumba jatkuu ja johtopäätösten teko tv-tenttien tyylistä siirtyy tuonnemmaksi. Ennen kuin kantoja lyödään tiukasti kiinni, on kohtuullista muodostaa kokonaiskuva. Nyt on nähty monia ylilyöntejä, joista pahimpia ovat nimettömien lähteiden käyttö ja nulikkamainen päällepäsmäröinti, mutta ne eivät saa hämärtää sitä tosiasiaa, että ehdokkaita kuuluu kovistella paljon enemmän kuin Suomessa on ollut tapana tehdä.
Jo nyt voi kuitenkin todeta, ettei edes tiukka tyylilaji suorissa tv-ohjelmissa ole nostanut esiin yhtään teemaa tai teemakokonaisuutta, jolla voisi olla vaikutusta ensimmäisen kierroksen lopputulokseen. Suuria salaisuuksia ei ole paljastunut. Kaapeista ei ole löytynyt luurankoja. Ehdokkaista ei ole saatu irti juuri mitään olennaista uutta.
Vaalitenttien yhtenä uutena teemana on pyörinyt Halosen äksy luonne, josta suuri yleisö tuskin tiesi ennen mitään, mutta senkin nosti jo aiemmin syksyllä esiin Suomen Kuvalehti.