Oulu Kärsivällisyyttä, kiekkoniilot! Jos tätä miestä on uskominen, Suomen naisten jääkiekko tarvitsee vain aikaa. Ovathan miehetkin tahkonneet jo 40 vuotta, muistuttaa naiskiekon valmennuspäällikkö Arto Sieppi Suomen Jääkiekkoliitosta. Naisten SM-liigaa on pelattu vuodesta 1982.
Tie ei enää tyssää siihen, etteikö naiskiekolla eläisi, vaan on auki ammattilaiseksi asti.
"Lahjakas tyttökiekkoilija voi yhdistää urheilun ja lukion urheilulukiossa. Hän voi opiskella Kuortaneella, jossa meillä on ensi syksystä lähtien paikalla maajoukkuevalmentaja. Tyttö voi saada stipendin, opiskella ja pelata USA:ssa yliopistosarjassa", Sieppi listaa. Poikkeaako muka pojasta, hän kysyy ja jatkaa:
"Tällä hetkellä neljä suomalaisnaista pelaa ammattilaisina Venäjän liigassa."
Toistaiseksi naiskiekkoilija voi olla täysammattilainen vain Venäjällä. Keski-Euroopassa pelaa ja työskentelee samalla au pairina monta suomalaisnaista.
Uran ei tarvitse katketa äitiyteenkään - kysykää vaikka kolmikymppiseltä olympiavoittajalta Jenny Potterilta, joka luistelee Hämeenlinnan MM-kaukaloon USA:n paidassa. Minnesota Whitecapsin hyökkääjä nähtiin luistimilla vielä yhdeksännellä kuukaudella raskaana, synnytti tyttärensä Madisonin tammikuussa 2001, meni naimisiin ja pelasi olympiahopeajoukkueessa 2002.
"Monta asiaa täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta mieheni Rob on auttanut paljon", Potter sanoo USA:n maajoukkueen nettisivuilla.
"Ei jääkiekko ole tässä se kummajainen", Arto Sieppi huomauttaa.
"Jos toinen vanhemmista on töissä ja paljon työmatkoilla, toisen täytyy pyörittää perhekuviot."
Kynnys matalalle
Suomalaisella naiskiekolle ei voisi muutenkaan juuri parempaa kuulua. Lisenssipelaajien määrä kasvoi viime vuonna 40 prosenttia, tänä vuonna laskentatavasta riippuen 15-20 prosenttia. Viikko sitten oltiin menossa 3 961:ssa, kun Jääkiekkoliiton strategiassa tavoitellaan pelaajamäärän nostoa neljään tuhanteen vuoteen 2010 mennessä.
Kaikki on Girls Hockey Day -tapahtumien ansiota.
"Vanhempien ennakkoluulojen takia kynnys on saatava matalammaksi kuin pojilla. Ihmiset luulevat, että tämä on niin totista, kun kiekkokouluilmoituksessa lukee 'mukaan luistimet, kypärä ristikolla, polvisuojat, kyynärsuojat ja maila, tytötkin tervetulleita'", Sieppi sanoo.
"Sitten siellä on 70 poikaa ja neljä tyttöä. Kuka semmoiseen lähtee? Tyttökiekkopäivien ilmoituksissa on lukenut 'mukaan luistimet ja kypärä, kaunoluistimet ja pyöräilykypäräkin käyvät.'"
Lajin kasvuun tähtäävän strategian raameissa mennään muutenkin. Valmennuspäällikkö puhkuu hyvää tuulta. SM-sarja on laajennettu kahdeksaan joukkueeseen, divisioonajärjestelmä toimii, N18-maajoukkue pyörii poikien maajoukkueen veroisesti ja toimii kasvualustana naisleijonille, pääkaupunkiseudulla joukkueita riittää jo alle 12-vuotiaiden sarjaan ja lauantaina Hämeenlinnassa alkavat MM-kisat tuovat näkyvyyttä.
Herkkiä realisteja
Yksitoista vuotta naiskiekkoa lähituntumasta seurannut Sieppi sanoo asenneilmaston muuttuneen hyvään suuntaan. Harva kysyy enää, onko jääkiekko naiselle tarkoitettu juttu. Liiton johdon ja olympiakomitean tukea valmennuspäällikkö kehuu varauksettomaksi.
Samalla luodaan jääkiekkoon tyttöjen ja naisten lajikulttuuria. Jäähalleissakin on huomattu, että naiset tarttuvat vivahteisiin ja aistivat asioita herkemmin kuin miehet.
"Poikaryhmää voi valmentaa... sanotaanko karskimmin", Sieppi tapailee.
Tytöt ovat myös realistisempia kuin pojat, joilla jokaisella on mielessään kuva Teemu Selänteestä kurvaamassa mersulla Anaheimin hallin pihaan.
"Toiset ovat erittäin tavoite-orientoituneita, mutta tytöissä on myös paljon niitä, jotka vain käyvät pelaamassa kerran viikossa eivätkä ajattele, että 'pelaan sitten Sotshin olympialaisissa. Kun 13-vuotiailta pojilta kysyy tavoitteita, kaikki sanovat NHL, vaikka suurimmalla osalla siinä ei ole mitään realismia."
Jääkiekon naisten MM-turnaus pelataan Hämeenlinnassa 4.-12.4.