Sekahaku on seuratanssiympyröissä aika ajoin voimissaan. Aktiivin roolia pääsee toteuttamaan halukas.
Tanssin toisissa ympyröissä, joissa tähtäin on pohjimmiltaan taiteen esittämisessä, on pitkät välmät hiivitty ankaran kurin ilmapiirissä. Hyisimmät kuvat on piirretty klassisen baletin oppitunneilta, eivätkä ne useinkaan ole olleet pilakuvia. Mutta se aika kai on jo lopullisesti mennyttä?
Taannoisesta Leningradistakin opettajaoppeja hakenut Ilkka Lampi on ollut suomalaisessa balettimaailmassa varsinainen vallankumouksellinen. Hän avasi lopultakin harjoitusakkunat moneen suuntaan.
Tekemisen piti olla kiinnostavaa, haastavaa ja kiinni nykypäivässä. Ja varsinkaan vähäinen ei ole Lammen vaikutus Kuopio tanssii ja soin poikakurssien kautta koko suomalaisen miestanssijiston kasvualustaan.
Tuota polkua on ollut sitten hyvä laventaa muuhunkin kuin balettiin ja sen on tehnyt Vantaan tanssiopistona jo pitkään tunnettu Tanssiteatteri Raatikosta aikanaan irtautunut oppilaitos. 1990-luvulla kaksi henkilöä - tosi asiassa useampikin - laittoi hihat heilumaan. Heistä nyt nimenomaan taiteen keskustoimikunta nosti kaksikon Aarne Mäntylä, Isto Turpeinen.
Mäntylä on luonut resurssit ja Turpeinen kasvatteineen on saanut myös näyttää, mistä pesee. Useampi kuin yksi tanssiteos on hyrisyttänyt tunteita ja kohahduttanut. Pari vuotta sitten näin kävi kansainvälisessä lapsi ja tanssi -tapahtumassa Kanadassa. Kajaanilainen poikajoukko on puolestaan suuntimassa samaan tapahtumaan, jonka seuraava isäntämaa on Brasilia.
Kuten palkinnonjakoperusteluissakin todettiin Mäntylällä on ollut hyvä sauma Suomen Tanssioppilaitosten liiton puheenjohtajana levittää poikasanomaa.
Mutta Vantaalla ei eletä yksillä napein, ensi keväänä nimenomaan siellä pidetään pedagogitapaaminen, jonka aiheena on Nykytyttö ja tanssi. Asian eteen opisto on jo työskennellyt pidempään kuin tovin. Nyt on sananlevityksen aika, Kuopio tanssii ja soin tyttökursseilta se ei oikein onnistunut.
Vaikka miestanssinopettajien lukumäärä on pikkuhiljaa kasvussa, ei heitä kuitenkaan kaikkialle riitä. Kajaanin tanssiteatterin oppilaista on nykyään vajaa kymmenesosa - tuollainen neljännessata - poikaa.
Tomeraotteinen on ollut Minna Palokangas-Sirviö. Mutta nyt jo puhaltavat toiset tuulet, jotka vuoden vaihtuessa voimistuvat. Kotikonnuilleen asettunut tanssiteatterin entinen kasvatti, tanssitaiteilija Mikko Hammarén tarttuu remmiin. Sekin on pedagogiikkaa, että oivaltaa, mikä on kasvatuksen suunta.
Sirpa Heikkinen
