Viisi viikkoa vapaaehtoistyössä tansanialaisessa orpokodissa oli upea reissu, kuhmolaiset Jaakko ja Ritva Mikkola sanovat. Kotimaa tuntui tosin palatessa niin ihanalta, että itku pääsi, kun kaikki toimi ja oli siistiä.
Mikkolat kävivät talvella safarilomalla Tansaniassa ja opiskelukaveriensa Mauri ja Ritva Niemen luona. Niemet ovat Tuiran, Karjasillan, Haukiputaan, Oulaisten ja Paltamon seurakuntien nimikkolähettejä. Mikkolat halusivat käydä orpokodissa, ja Niemet veivät heidät Tansanian luterilaisen kirkon omistamaan Nkoarangan orpokotiin.
Orpokodissa 4-vuotias Apaifura-tyttö hyppäsi Ritva Mikkolan syliin ja otti tämän äidikseen. Tyttö oli tuotu orpokotiin vastasyntyneenä, kun hänen äitinsä oli kuollut pian synnytyksen jälkeen. Äiti oli ympärileikattu ja hän vuoti kuiviin saatuaan synnytyksessä repeämiä.
"Ympärileikkaus on Tansaniassakin kansan tapa. Kristityt eivät leikkaa tyttäriään. Ympärileikattu nainen selviää synnytyksestä sairaalaoloissa, mutta kotisynnytyksissä he repeilevät ja vuotavat kuiviin. Köyhätkin voivat mennä sairaaloihin, mutta tietämättömyyttä on paljon eivätkä kaikki raskaana olevat naiset käy sikäläisissä äitiysneuvoloissa", Jaakko Mikkola kertoo.
Surkean äitiyshuollon lisäksi AIDS tappaa naisia. Jos äiti kuolee synnytykseen, vauva viedään usein orpokotiin. Käsityövaltaisesta maataloudesta elantoa hankkiva isä ei pärjää imeväisen kanssa. Apaifuran isä kävi orpokodissa pari kertaa vuodessa tytärtään katsomassa. Mikkolat ottivat Apaifuran kummitytökseen. Nelivuotiaana hänen on lähdettävä orpokodista. Mikkoloiden tuella Apaifura aloittaa sisäoppilaitoksessa leikkikoulun ja 7-vuotiaana varsinaisen koulun englannin kielellä. Mikkolat haluavat turvata tytön koulutuksen, sillä tyttöjen koulutus on parasta kehitysyhteistyötä. Tyttöjen kautta leviää oppi esimerkiksi terveydenhoidosta, ravinnosta ja maanviljelystä, sillä naiset vastaavat perheiden huollosta.
Safarimatkan jälkeen Mikkolat halusivat palata orpokotiin ja hankkiutuivat Niemien avustuksella sinne vapaaehtoistyöhön keväällä uudella matkalla. Kumpikin on töistään vuorotteluvapaalla. "Omat viisi lasta ovat maailmalla, ja hoivavietti iski. Saisipa vielä noukkia leluja lattialta, tuumimme."
"Orpokodissa oli muitakin vapaaehtoisia, esimerkiksi Kanadasta ja Yhdysvalloista. Olimme ainoat mummu- ja ukki-ikäiset, ja ainoat omin päin tulleet. Muut olivat töissä järjestöjen kautta", Jaakko Mikkola kertoo.
He hoitivat orpokodin 26 lasta, iältään kolmesta kuukaudesta neljään vuoteen. "Yhtenä päivänä pesin 18 kakkapyllyä", Jaakko Mikkola kehuu. Suomalaiset lastenlaulut saivat villeimmätkin lapset rauhoittumaan. Kun videolta katsottiin afrikkalaista gospelmusiikkia, Mikkolat tanssivat lasten mukana. "Orpolapset kaipaavat syliä. He jaksoivat istua sylissä tuntikausia. Mietin, onko hyvä vai huono asia, että vapaaehtoiset hoitavat orpolapsia lyhyen aikaa ja lähtevät pois. Lapset ehtivät kiintyä heihin ja he lapsiin", Ritva Mikkola pohtii.
Orpoja voi auttaa myös tukemalla heidän koulutustaan, niin kuin Mikkolat tukevat Apaifuran koulunkäyntiä. Apua olisi hyvää jatkaa ammattiopintoihin asti, eli auttaminen on 10-15 vuoden projekti.