Tyttöjen kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä kyseenalaistetaan usein ja vastuuta yritetään jakaa tytön ja häiritsijän kesken. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan useimmat tytöt eivät halua puhua edes häiritsevistä kokemuksistaan häirintänä, koska pelkäävät leimautuvansa uhriksi. Uhrina oleminen taas tulkitaan heikkoudeksi.
Valtiotieteen maisteri Sanna Aaltonen selvitti lauantaina tarkastettavassa väitöstutkimuksessa, mikä on 15-16-vuotiaiden tyttöjen ja poikien mielestä sukupuolista häirintää. Hän ei tutkinut niinkään karkeita häirintätapauksia, vaan sitä, missä nuorten mielestä menee miellyttävän ja epämiellyttävän, sietämättömän ja siedettävän huomion välinen raja.
Aaltosen mukaan tämä raja on periaatteessa selkeä. Sukupuolinen häirintä tarkoittaa yksipuolista, ei-toivottua huomiota, joka perustuu sukupuoleen ja joka saa kohteen tuntemaan itsensä pelokkaaksi tai loukkaantuneeksi. Käytännössä raja on kuitenkin epämääräisempi ja tilanteesta toiseen vaihteleva. Tulkinnat vaihtelevat häirinnän kohteen, tekijän ja tapahtumapaikan mukaan.
"Tytöt lähettävät vääriä merkkejä"
Tyttöjen odotetaan suhtautuvan heihin kohdistuvaan sukupuoliseen huomioon ymmärtäväisesti ja hyväksyvän se osana tyttönä olemista. Toisaalta heidän ajatellaan pystyvän välttämään häirintää säätelemällä pukeutumistaan, käytöstään, liikkumistaan tai alkoholinkäyttöään.
Tyttöä häiritsevän pojan käytöstä voidaan paheksua, mutta sitä voidaan pitää myös luonnollisena vetoamalla murrosikäisille pojille luonteenomaisena pidettyyn lapsellisuuteen ja voimakkaaseen seksuaaliviettiin.
Häiritsijöitä myös puolustetaan monin tavoin ja vastuuta yritetään jakaa tytön ja häiritsijän kesken. Esimerkiksi sanonta "pojat ovat poikia" vähentää jo vastuuta häirinnästä. Tyttöjen päälle vastuuta kasataan arvioimalla, että he ovat "lähettäneet vääriä merkkejä" tai "antaneet häirinnän tapahtua".
Nuoret tekevät eroja häiritsijöiden välille muun muassa etnisyyden perusteella ja tuomitsevat maahanmuuttajataustaisten poikien tai miesten ei-toivottuja lähestymisiä kärkevämmin kuin valkoihoisten suomalaisten.
Bilekokemuksista ei sovi valittaa
Myös tapahtumapaikalla on merkitystä kokemuksen tulkitsemiselle. Esimerkiksi kaupungissa päiväsaikaan häiritsevät lähestymiset ovat yllättäviä ja paheksuttavia. Juhlissa vastaavaa lähestymistä voidaan pitää niin rutiininomaisena kokemuksena, että siitä ei sovi edes valittaa.
Myös tyttöjen ja poikien arki näyttäytyy tutkimuksen perusteella erilaisena. Nimittävätpä nuoret ei-toivottuja lähestymisiä tai seksualisoivaa kommentointia miksi tahansa, tytöt joutuvat kohtaamaan sitä useammin ja intensiivisempänä kuin pojat.
Aaltosen tutkimuksen aineisto koostuu helsinkiläisten yhdeksäsluokkalaisten laatimista sukupuolista häirintää käsittelevistä ainekirjoituksista sekä samojen nuorten haastatteluista. Tutkimus painottuu häirintään, jossa kohteena on tyttö ja häiritsijänä poika tai aikuinen mies.