Ruokailu on ohi Oulun seudun ammattiopiston Myllytullin yksikössä ja opiskelijat kokoontuvat sankoin joukoin koulun takapihan tupakkapaikalle. Sisäpihalle tulevat myös ensimmäistä vuotta suurtalouskokiksi opiskelevat Emma Mikkonen, 17, Irina Nikitina, 16, ja Emmi Vanhatalo, 17. Mikkonen ja Nikitina sytyttävät tupakat, mutta Emmi Vanhatalo tyytyy katselemaan vierestä. Hän on lopettanut tupakanpolton pari viikkoa aiemmin poltettuaan kaikkiaan viisi vuotta.
"En enää pystynyt polttamaan. Tupakoinnista tuli paha olo. Nyt lähden muiden mukana ulos välitunnille tupakkapaikalle, mutta en enää polta", aiemmin noin parikymmentä tupakkaa päivässä polttanut Vanhatalo kertoo. Lopettaminen ei ole toistaiseksi tehnyt tiukkaa. Olo tuntuu paremmalta ilman tupakkaa, Vanhatalo sanoo.
"Hengittäminen on helpompaa enkä hengästy enää niin helposti. Myös pääkivut ovat hellittäneet ja ruoka maistuu ja tuoksuu paremmin", nuori nainen sanoo. "Kun olin pieni, isäni poltti tupakkaa ja käskin häntä lopettamaan. Isä lopetti silloin, ja nyt hän on joutunut sanomaan samaa minulle."
Monen nuoren vanhemmat tietävät lapsensa tupakoivan, mutta eivät halua nähdä sitä esimerkiksi kotona. Myös Myllytullin nuoret naiset ovat huomanneet, että kotona äidin tai isän valvovan silmän alla tulee poltettua paljon vähemmän. Monia myös hirvittää, että esimerkiksi mummo saisi tietää tupakoinnista.
Joka kolmas 16-vuotias tupakoi päivittäin. Niin ikään 16-vuotiaat tytöt tupakoivat enemmän kuin samanikäiset pojat. On arvioitu, että kaksi viidestä ammattiin opiskelevasta nuoresta polttaa tupakkaa. Kukaan ei aloita tupakointia sen takia, että tupakka maistuisi hyvälle tai että siitä tulisi hyvä olo, sanoo Kansanterveyslaitoksen tupakka-asiantuntijalääkäri Kristiina Patja.
"Nuori kokeilee tupakkaa ja aloittaa tupakoinnin sosiaalisista syistä. Halutaan näyttää vanhemmille tai miellyttää kavereita. Biologinen puoli tulee kuitenkin nopeasti mukaan, sillä nuoret tulevat nikotiinista riippuvaisiksi nopeasti. Amerikkalaistutkimuksen mukaan nuorella, joka polttaa kaksi kolme savuketta viikossa, havaitaan jo pian ensimmäisiä riippuvuusoireita", Patja kertoo.
"Jostain syystä nuorelle tulee parin kolmen päivän välein hirveä tupakan himo eli keskushermoston muutokset syntyvät paljon nopeammin kuin yleensä oletetaan."
Kaikki aikovat lopettaa
Tupakanpoltto aloitetaan entistä nuorempana. Moni ammattiopiston opiskelija kertoo aloittaneensa yläasteella, mutta joukossa on niitäkin, jotka aloittivat heti ala-asteen jälkeen, eli noin
12-13-vuotiaana.
Tupakoinnin yleisyys ja koulutuksen taso näyttävät liittyvän toisiinsa. Jo yläasteella niin sanotusti hyvin pärjäävät nuoret kokeilevat muita harvemmin tupakkaa ja näin ollen harvempi jää koukkuun. Korkeasti koulutetuista naisista alle 20 prosenttia tupakoi, kun taas matalammin koulutetuista tupakoi lähes 40 prosenttia.
Emma Mikkonen aloitti tupakanpolton kaksi vuotta sitten, 15-vuotiaana. "Tupakoin ehkä tavan vuoksi. Kun muut menevät tupakille, tulee itsekin mentyä. Vielä joskus seiskaluokalla pidin muille saarnaa tupakan vaaroista, mutta retkahdin sitten itsekin. Kyllähän tässä menee terveys ja raha. Toisaalta, pitäähän sitä ihmisellä joku pahe olla", Mikkonen tuumaa.
Seura tekee usein kaltaisekseen. Jos poikaystävä polttaa, tulee itsekin poltettua ja toisin päin. "En voi olla polttamatta, kun poikakaverikin polttaa. Olemme kyllä miettineet lopettamista, mutta poikakaverilla tulee heti pää kipeäksi, jos hän ei polta", Mikkonen kertoo.
"Monesti, kun yläaste alkaa, pitää esittää niin sanotusti kovista ja polttaa tupakkaa", Emmi Vanhatalo miettii.
Irina Nikitina puolestaan tuumaa, että jos poikaystävä on sellainen, joka ei polta, silloin ei itsekään lähde tupakalle. Tupakoinnin lopettanut Vanhatalo puolestaan vakuuttaa, että pystyy olemaan polttamatta, vaikka poikakaveri polttaisi. "Tahdonvoimaa se kuitenkin vaatii."
Nuoret naiset miettivät porukalla, ettei kukaan heistä haluaisi tupakoida loppuelämäänsä. Vajaan kymmenen tytön porukasta lähes kaikki ovat jossain vaiheessa yrittäneet lopettaa.
Puutteita tupakkavalistuksessa
Nuorten tupakointiin vaikuttaa ennen kaikkea aikuisten tupakointi ja se, miten aikuiset tupakointiin puuttuvat, lääkäri Kristiina Patja sanoo. "Meillä ei ole oikeastaan mitään kunnon järjestelmää tai paikkaa, mihin tupakasta irti yrittävä nuori voisi mennä. Internet on oikeastaan ainoa paikka, mistä nuori saa apua tupakoinnin lopettamiseen. Toinen on Stumppi-tupakastavieroituspuhelin. Meillä puhutaan liian vähän nuorten vieroituksesta", Patja kritisoi.
Jos vanhemmat eivät puutu lasten tupakointiin eikä siihen puututa koulussakaan, ei nuorikaan näe tupakoinnin haittoja. Kristiina Patjan mukaan tupakan hinnan nostaminen ja sen hankkimisen vaikeus olisivat konsteja puuttua nuorten sauhutteluun.
Se, että valistustunnilla näytetään keuhkosyöpäkuvia, ei Kristiina Patjan mukaan välttämättä pure nuoreen. Luentoa tupakan kauaskantoisista terveyshaitoista kuunnellaan ehkä sivukorvalla, mutta kun puhutaan esimerkiksi ulkonäkövaikutuksista, valistus tehoaa paremmin.
"Kun kerrotaan, että tupakointi näkyy esimerkiksi iholla, henki haisee, poikien pituuskasvu tyssää tai tyttöjen kuukautiskierto häiriintyy, nuori havahtuu."
Saman ovat huomanneet ammattiopiston opiskelijat. Moni arvelee, että on turhaa näyttää kauhukuvia syövästä tai muista sairauksista ala- tai yläasteikäiselle. Sen sijaan pitäisi puhua siitä, miten tupakointi juuri sillä hetkellä, oman ikäisenä, vaikuttaa.
Tupakka sopii arkeen
Tupakointi on väline, jolla voi hallita kiirettä tai stressiä, lääkäri Kristiina Patja sanoo. "Nikotiini ja tupakka sopivat hyvin ihmisen arkeen. Tupakalle meno on myös esimerkiksi työpaikalla sosiaalisesti hyväksyttävä tapa pitää tauko. Siksi omassa arjessa siitä onkin vaikea päästä eroon", Patja arvioi.
Kun lopettaa sauhuttelun, riippuvuusoireet helpottavat Patjan mukaan noin kolmessa viikossa. Repsahtamiset tapahtuvat aaltoina: ensin noin kolmen kuukauden, sitten seitsemän kuukauden ja vuoden päästä lopettamisesta. "Silloin ei ole enää kyse fyysisestä riippuvuudesta. Tupakasta jää muutoksia keskushermostoon ja yleensä yksi savuke riittää herättämään keskushermoston nikotiinireseptorit."
Tupakassa on yli 3 500 erilaista kemikaalia, eikä läheskään kaikkien vaikutusta tiedetä. Tupakkateollisuutta ei ole Kristiina Patjan mukaan pakotettu tutkimaan kaikkien kemikaalien vaikutusta. "Kysymys on siitä, laitetaanko rahaa kemikaalien tutkimiseen vai ennaltaehkäisevään tupakkavalistukseen", jälkimmäistä vaihtoehtoa painottava Patja sanoo.