Suomalaiset kasvatusgurut ovat innostuneet kirjoittamaan 2000-luvulla etenkin poikien kasvatuksesta. Miten kasvattaa terveistä pojista hyvinvoivia ja onnellisia miehiä?, kysyvät Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila kiitetyssä kirjassaan "Pelastakaa pojat!".
Myös Jari Sinkkonen on 2000-luvulla julkaissut kirjan "Elämäni poikana". Pienen tytön ja pojan äitinä olen saanut niistä monta oivallusta, mutta miettinyt samalla kasvatanko erityisesti tyttöjä ja poikia vai vaan lapsia?
Lisää eväitä sain toiselta mantereelta Meg Meekerin tuoreesta oppaasta "Boys should be boys". Amerikoissa poikien halutaan olevan poikia mutta toiseen tyyliin kuin Suomessa. Amerikkalainen kirjoittaja vannoo rohkean, uusia uria etsivän ja sankarillisen mutta samalla rehellisen, avuliaan, sävyisän, nöyrän ja ystävällisen pojan nimiin. Hyväluonteisuus ja -tapaisuus on siellä kasvatuksen päätavoite. Luonteesta puhutaan yhtä paljon kuin suomalaisissa kirjoissa itsetunnosta.
Yllättäin tuntui siltä kuin Suomessa tavoiteltaisiin enemmän onnellisia yksilöitä ja Amerikoissa kunnon kansalaisia ja yhteisön jäseniä. Meg Meeker ei rajaa hyveellisyyttä ja kiltteyttä pelkästään tyttöjen asiaksi. Vahva itsetunto taitaa puolestaan uudella mantereella olla meitä enemmän itsestäänselvyys. Suomessa ei ole poikia niinkään rohkaistu vaan karaistu pärjäämään. Siitä puhe mistä puute?
Toinen Amerikan oppaan erilainen painotus on eettisen ja uskontokasvatuksen korostuminen. Elämän tarkoituksesta keskustelu sekä hyvän ja pahan pohdinta yhdessä lapsen kanssa jäävät suomalaisissa kirjoissa sivulauseen asemaan. Ohitetaanko usko, toivo ja rakkaus meillä liiankin kevyesti?
Miksi sitten Suomessa ja USA:ssa kirjoitetaan erityisesti pojista? Molemmissa maissa kirjoittajat arvioivat poikien voivan erityisen huonosti. Tytöt pärjäävät koulussa mutta erityisopetusta tarvitsevista lapsista enemmistö on poikia. ADHD:t ovat enempi poikien harmeja. Pojille sattuu tapaturmia ja haavereita. Nuoret miehet ottavat riskejä ja hurjastelevat ylinopeuksilla. Itsetuhoisuus huolettaa. Tyttöjen mielenterveyden ongelmat kääntyvät sisäänpäin mutta poikien vaikeudet näkyvät ja kuuluvat. Yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuminen, rikollisuus ja päihteiden varhainen käyttö ovat poikien hätähuutoja. Tosin Suomessa äärimmäisen syrjäytymisen ongelmia on kaiken kaikkiaan vähemmän kuin Yhdysvalloissa.
Molemmissa maissa yhteiskunnan nähdään muuttuneen juuri poikien kannalta hankalammaksi. Työelämän vaatimukset ja asuntojen kilpavarustelu vievät vanhempia. Parisuhteiden rikkoutumiset ja erot vähentävät eniten isien läsnäoloa. Isän ja miehen mallin tärkeyttä pojan elämässä korostavat kaikki kirjoittajat.
Koulussa menestymisen paineet ovat kasvaneet. Pulpetissa pitäisi jaksaa istua. Mahdollisuudet vapaaseen leikkiin ja riehakkaaseen temmeltämiseen ulkona ovat vähentyneet. Turvallisuutta korostetaan liiaksikin ja poikia kielletään seikkailemasta. Joka illaksi kehitetään ohjattua harrastamista, ettei vaan jäätäisi jälkeen ikätovereistaan. Seksi- ja väkivaltaväritteinen viihdekulttuuri tunkee median kautta lasten elämään. USA:ssa nämä trendit näkyvät jo kärjekkäämmin kuin Suomessa.
"Varommeko enemmän pallojen lentämistä ikkunaan tai puusta putoamista kuin lasten mielen myrkyttymistä?", kysyy Meg Meeker. Hän suomii amerikkalaisia, jotka sallivat viihdeteollisuuden kasvattaa lapsensa. Poikien elämän pornoistuminen ja väkivaltaohjelmien mallit kyllä huolettavat myös suomalaisia kirjoittajia. Vanhemman oman läsnäolon sekä leikin tärkeys lapsen elämässä ei jää epäselväksi - olivat he sitten tyttöjä tai poikia.
Onko sitten mieltä arvioida tyttöjen ja poikien kasvatusta erikseen? Lapsiahan molemmat ovat. Enemmän on toki yhteistä kuin erottavaa. Kaksosten kanssa ihmettelin kyllä, miten eräät sukupuolen erityispiirteet alkoivat näkyä jo varhain vaikka samat lelut ja virikkeet olivat molempien saatavilla. Tyttöä kiinnostivat muut ihmiset ja poikaa tilan hahmottaminen ja järjestely. Tyttö osaa kontrolloida tunteitaan, poika ilmaisee ne heti.
Toisaalta molemmat ovat myös omanlaisiaan eli tyttö- ja poikamaisiksi kirjoissa luettuja piirteitä löytyy molemmista. Poika keskittyy ja jää mietteisiinsä mutta tyttö on vauhdikas ja leiskuva. Poikaa kiinnostavat kirjaimet ja numerot mutta tyttö toimii ja pyyhältää. Tyttö yrittää johtaa mutta poika ei aina sopeudu hänelle varattuun rooliin.
Meillä taitaa olla kotona raisu tyttö ja herkkä poika. Kaksosuus tuo siihen omat mausteensa. Malleja he ottavat paitsi vanhemmiltaan myös kavereilta, muilta aikuisilta sekä ympäristön kuvamaailmasta. Ikätoverit vaikuttavat paljon siihen, mitä koetaan tytöille ja pojille "sopivaksi". Kasvattajana on hyvä olla sukupuolesta tietoinen, mutta liian suurta numeroa siitä en tekisi. Rohkaisua ja myönteistä palautetta kaipaavat molemmat. Isän hyväksyvä katse on tärkeä myös tytölle. Ahtaita kaavoja eivät tarvitse sen paremmin pojat kuin tytötkään. Sekä tyttöjen että poikien on lupa kasvaa ihaniksi naisiksi ja miehiksi.