Siinä he pötköttelevät sievässä rivissä äitiensä sylissä: Kaaleppi Kakkahousu, Kamu, Pirpana ja Mahajätkä, neljä uutta muhoslaista.
Sanotaan, että nimi on enne, mutta Pirpana ei ainakaan ole pieni eikä Mahajätkä poika. Kamu kuulostaa nimensä perusteella leppoisalta kaverilta, mutta äidin mukaan äänijänteet ovat varsin ahkerassa käytössä.
Kaalepin kanssa kyllä asioitiin juuri hoitohuoneen puolella.
Mutta mitä pitäisi ajatella näistä nimistä: Veturi, Cliffhanger, Jasser ja Vinkuintiaani? Ne kaikki löytyivät viime vuosikymmenellä lasten työnimiä pro gradu -työssään tutkineen Elisa Pakarisen tutkimusaineistosta.
Hänen mukaansa vauvojen työnimillä on yksi yhteinen piirre: ne ovat hyvin henkilökohtaisia. Se, mikä toiselle on kauhistus, saattaa toisesta tuntua hellittelyltä. Niinpä esimerkiksi pikku Jasserin vanhempien mielikuvat ovat saattaneet liittyä johonkin aivan muuhun kuin erään kuuluisaksi tulleen päähineen kantajaan.
Pakarisen kokemuksen mukaan vanhempien on usein vaikea löytää selitystä lempinimen synnylle - tyypillisesti nimi on vain "tullut jostain" tai "se vain kuulostaa mukavalta". Joskus se liittyy suoraan raskausajan tuntemuksiin, esimerkiksi vauvan liikkeisiin, niin kuin tutkimusaineistosta löytynyt Tyson. Samaa voisi päätellä nimestä Duracell.
Varsin yleistä on vauvan nimittäminen jonkin esikuvan mukaan.
Tutkimusajankohtana suosittuja olivat muumihahmojen nimet kuten Pikku Myy ja Niiskuneiti, ja samaan lastenohjelmien sarjaan kuuluvat myös Rölli ja Tiitiäinen. Löytyipä joukosta Diego Maradonakin, ja - kuka tietää mistä syystä - myös yksi Katri Helena.
Vaikka vauvojen työnimet toisinaan ovat hyvinkin persoonallisia, yleisimpiä ovat kuitenkin aivan tavalliset kalenterinimet tai niistä johdetut lempinimet.
"Suurin osa sellaisista työnimistä, jotka eivät voisi olla virallisia nimiä, on erilaisia lapsi-sanan synonyymejä - vaavelia, naperoa, ipanaa, masuvauvaa, taaperoa", Pakarinen toteaa.
Toinen yleinen peruste työnimen valinnalle on Pakarisen mukaan sukupuolitoive. Poikaan viittaavia nimiä löytyi enemmän kuin tyttöihin viittaavia.
Jotkut ratkaisivat sukupuoliongelman kutsumalla vauvaa työnimellä, jossa esiintyy sekä tytön että pojan nimi. Näitä olivat esimerkiksi Peppi Eemeli, Onni Ilona ja Milla Kalle.
Mutta miksi vauvalle ylipäänsä pitäisi antaa jokin työnimi?
"Se helpottaa vauvasta puhumista", sanoo Anna-Liisa Paakkunainen, Mahajätkän äiti. "Jos kysyy, että liikkuuko se vauva, se ei ole niin konkreettista kuin jos kysyy, että potkiiko se jätkä nyt."
Pikku muhoslaisten äidit ovat yhtä mieltä siitä, että omalta tuntuvalla lempinimellä puhuttelu saa vasta mahassa potkivan vauvan tuntumaan jo enemmän "viralliselta perheenjäseneltä" kuin pelkän vauva-nimityksen käyttäminen.