Tyttö löysi vesiltä ikioman paikan – ou­lu­lais­tu­nut pur­jeh­ti­ja tähtää MM-ki­soi­hin

Oulussa purjehtiessaan Kairit Koiv joutuu tyytymään Zoom8-jollaan. Elokuun alussa OTPS:n purjehtija suuntaa Weymouthiin RS Aero -luokan MM-kilpailuihin.

Kuva: Annika Ollanketo

Kairit Koiv treenaa milloin Adrianmerellä ja milloin Itämerellä. Purjehtijasuvun kasvatin harrastukselle ei näy loppua.

Hietasaaren satamassa kahvittelevat ja lounastavat ihmiset ovat tottuneet tähän näkyyn. Aurinko paistaa ja vesi suorastaan kutsuu 15-vuotiasta Kairit Koivia ja hänen purjevenettään.

Koiv kärrää veneensä veteen ja hyppää kyytiin. Tyttö laittaa säädöt kohdalleen ja antaa tuulen tarttua purjeisiin.

Ei aikaakaan, kun Koiv tekee teräviä käännöksiä Nuottasaaren tehdasalueen edustalla.

Koiv tuntee veneensä läpikotaisin. Hän liikkuu ketterästi puomin ali puolelta toiselle. Ajoittain näyttää jopa siltä, että Koivin ohjastama Zoom8-jolla tekee kuperkeikan.

8-vuotiaana aloitetut purjehdusreissut eivät ole vielä kertaakaan päättyneet veteen molskahtamiseen. Muita haavereita toki on sattunut.

– Ihan ensimmäisissä harjoituksissani oli vain pari tyyppiä paikalla, joten sain kokeilla lajia kaikessa rauhassa. Veneen puomi kolahti päähäni, mutta en saanut siitä traumoja. Purjehdin pienimmällä mahdollisella veneellä, isomman veneen puomi olisi tehnyt kipeää, Koiv muistelee.

Mikäli Koiv sattuisikin tipahtamaan veden armoille, ei nuori purjehtija olisi moksiskaan. Pienestä saakka veden kanssa tekemisissä ollut Koiv on aina pitänyt uimisesta. Hänelle erittäin läheinen isoisä on purjehtinut merellä ja jäällä koko ikänsä. Myös muu suku on ollut vahvasti veneisiin päin.

– Idea purjehdusharrastuksesta tuli äidiltäni. Muistan sen illan, kun olin mummolassa, ja äitini soitti minulle. Hän kysyi, että haluanko mennä semmoiseen paikkaan, missä voin uida joka päivä. Siitä se lähti.

Purjehtimista eri merillä

Tallinnassa syntynyt Koiv muutti perheensä kanssa Suomeen ja Ouluun syksyllä 2014. Edes Pohjois-Suomen kylmät vedet eivät saaneet purjehdusintoa laantumaan: loppujen lopuksi kyse on oikeanlaisesta pukeutumisesta.

Oli kyseessä sitten Adrianmeri, Itämeri tai Nuottasaaren tehtaan edusta, Koiv pystyy nauttimaan purjehtimisesta.

– Pääsen rauhalliseen tilaan ajattelemaan omiani. Kukaan ei ole vieressäni, ympärilläni on vain hiljaisuutta tai meren ääntä. Jos olen pahalla tuulella, vesillä ollessa tulen paremmalle mielelle.

Kilpailusuoritukset ovat eri asia. Silloin Koiv keskittyy tekemään parhaan mahdollisen suorituksen.

Koiv kilpaili viime kesänä ensimmäistä vuottaan RS Aero -luokassa. Rinnalla oli myös vanha tuttu Zoom8, mutta tänä kesänä Zoomilla purjehtiminen jäi pois ohjelmasta. Samalla harjoitusmahdollisuudet huononivat merkittävästi.

Treeniä ulkomailla

Oulussa ei ole Aero-veneitä, joten treenit on suoritettava muissa maisemissa. Vesituntuman hakeminen Zoomilla ei riitä.

– Olemme käyneet kahtena keväänä putkeen Kroatiassa harjoittelemassa. Lisäksi heinäkuun alussa olimme pari päivää Tallinnassa.

Parin päivän Tallinnan-reissu ei ollut riittävä, sillä Koiv suuntasi kaupunkiin uudelleen noin viikko sitten parin viikon mittaiselle rupeamalle. Harjoittelu tähtää elokuun alussa Ison-Britannian Weymouthissa käytäviin RS Aero -luokan MM-kilpailuihin.

Arvokisat ovat Koivin ensimmäiset, mutta ainakaan vielä ei jännitä.

– Minulle käy aina niin, että paikan päällä alan jännittää hirveästi. Tavoitteita minulla ei ole, mutta mitali olisi kiva alle 18-vuotiaiden kategoriasta.

OTPS kaipaa lisää veneitä

Oulun Työväen Pursiseuran riveissä on parisenkymmentä junioria, joista seitsemän on aktiiviharrastajia.

Normaalisti juniorit harjoittelevat kaksi kertaa viikossa, mutta yhteistyö alueen muiden seurojen kanssa mahdollistaa useamman treenikerran.

Harrastajien pysyminen lajin parissa on työn ja tuskan takana. Zoom8-luokan jälkeen Oulussa on mahdollisuudet harjoitella vain hieman isommalla veneellä, E-jollalla.

– Etelä-Suomessa on Zoomin jälkeen neljä tai viisi erilaista vaihtoehtoa. Monet oululaiset nuoret ovat lopettaneet Zoomin jälkeen. Tarvitsemme lisää venevaihtoehtoja, OTPS:n junioripäällikkö Anu Robas kertoo.

Oulussa purjehdukseen vaadittavat olosuhteet, meri ja tuuli, ovat kuitenkin kunnossa. Mahdollisuuksia siis on.

– Osallistujien määrä pitäisi saada kasvuun. Koululaisia pitää tutustuttaa lajin pariin ja mainostyöhön on panostettava. Jos saisimme enemmän nuoria mukaan, meillä olisi paremmat mahdollisuudet saada heille laajempi venevalikoima. Esimerkiksi kahden hengen veneitä ei Pohjois-Suomessa ole, Sören Robas OTPS:sta sanoo.