Kappas, maailmantähti Antti Auttion näköjään tullut rentoutumaan kotikonnuilleen. Reuhkamaisen sänkiparran kasvattanut lautailija nojaa vauhtia, ponnistaa ja pyöräyttää kevyenoloisesti backside 540:n.
Helppoa.
Ja miksi ei olisi - onhan rovaniemeläinen Autti tottunut ammattilaskijana hyppimään paljon suuremmistakin töyssyistä kuin Rukan streetin alimmasta hyppyristä.
Mutta turha analysointi sikseen, vuorossa on jo seuraava hyppyrinvalloittaja - pinkkihousuinen Enni Rukajärvi.
Kova vauhti, ponnistus ja näyttävä pyörähdys grabin kera. Alastulokin on mitä mainioin.
"Eiii! Ei mennyt hyvin, otetaan uusiksi!", Rukajärvi huikkaa alastulorinteen päästä.
Täh? Vai että ei mennyt hyvin? Maallikon silmiinhän tuo näytti täydellisen puhtaalta lumilautatempulta.
"Älä ihmettele! Juuri tuollainen Enni on - äärimmäisen rento ja kunnianhimoinen, ja siksi se vetääkin paljon paremmin kuin suurin osa meistä pojista", Suomen B-maajoukkueen lautailija, Matti Kinnunen, naurahtaa.
Palava halu oppia uutta
Enni Eriika Rukajärvi pirautti ensimmäiset itkunsa ilmoille Kuusamossa 13. toukokuuta 1990. Kiltti tyttö oli jo lapsesta pitäen menevää sorttia. Hän tykkäsi pomppimisesta ja hyppimisestä paljon enemmän kuin rauhallisista hiekkakakkuleikeistä.
Ei ollut siis ihme, että murtomaahiihtosukset saivat tehdä jo varhaisessa vaiheessa tilaa lumilautailuvälineille.
Jälkikäteen Enni Rukajärvi on toisinaan pohtinut, mikä sai hänet lopulta ihastumaan ja rakastumaan lumilautailuun. Olihan hän tuohon aikaan lähes ainoa tyttö, joka uskaltautui poikien sakkiin.
"Lautailussa minua viehättää kaikista eniten se, että tässä on aina mahdollista oppia jotakin uutta ja ylittää itsensä. Kai alkuinnostus lähti myös siitä."
Palava halu uuden oppimiseen ajaa Rukajärveä vauhdilla kohti maailman terävintä huippua. Häntä määrätietoisempaa ja kunnianhimoisempaa lumilautailijaa saa hakea Suomesta poliisikoirien kera.
"No joo, kyllähän valmentajani tahtovat aina silloin tällöin muistutella, että olisi hyvä pitää myös välipäiviä laskemisesta."
"Mutta en minä malta pysyä rinteestä pois. Tämä on niin kivaa touhua, ja koko ajan tekee mieli oppia jotain uutta. Suostun pitämään välipäivän siinä tapauksessa, että paikat ovat niin kipeinä, että en pysty laskemaan", Rukajärvi hymyilee.
Tähtäin Sotshissa 2014
Monet laji-ihmiset pitävät Enni Rukajärveä Suomen tämän hetken parhaana naislautailijana, vaikka hän laskee yhä juniorimaajoukkueessa A-maajoukkueen asemesta.
"A-maajoukkue painottuu naisten puolella hyvin pitkälti half pipeen, koska se on kilpailumuoto, jossa kisataan useimmin. Naisille järjestetään maailmalla harvemmin suuria big air - tai slopestyle-kisoja", maajoukkueen päävalmentaja Pekka Koskelaopastaa.
Hänen mukaansa Rukajärvi on hyppyreissä jo lähellä maailman kärkeä, mutta pipe kaipaa vielä petraamista.
"Enni on hyvin motivoitunut urheilija. Hän oppii myös pipen salat muutamassa vuodessa. Odotamme, että hän on mukana Sotshin talviolympialaisissa 2014", Koskela toteaa.
Rukajärvi itse ei juurikaan mieti maajoukkueasioita, vaikka hän peittosi reilu viikko sitten Rukan SM-kisoissa maan muut huippulautailijat kaikessa mahdollisessa - niin lumilautacrossissa kuin half pipessa ja slopestylessakin.
"Nousen mukaan A-maajoukkueeseen sitten kun olen riittävän hyvä."
"On totta, että en osaa laskea pipea. Olen laskenut sitä vasta pari vuotta, joten pitää opetella lisää", Enni Rukajärvi sanoo päättäväisesti ja suuntaa ties monennenko kerran odottamaan hissikuljetusta Rukan Saaruan rinteeseen.