Ihan ensiksi: älkää hyvät ihmiset menkö ja tehkö suin päin tätä kotona. Tulenpuhallus on vaarallista ja vaatii harjoittelua.
Ja sitten itse asiaan. Nivalalaisen metsämajan pihalla kuuluu puhina ja puhkunta. Illan pimeydessä välähtää valtava tulenliekki, kohta toinen ja sitten kolmas.
Tulen keskeltä näkyvät leimahduksittain pitkät, punaiset hiukset.
Kenenkään mielikuvituksesta ei ole päässyt karkuun punatukkainen lohikäärme, vaan nivalalainen Tytti Eskola on näyttämässä kavereilleen, mitä on tulenpuhallus.
Lyhyesti: otetaan suuhun palavaa nestettä ja puhalletaan sitä kohti soihtua. Ja nimenomaan puhalletaan, ei imetä.
Tarkoittaako tämä sitä, että haetaan autotallista ruohonleikkurin bensakanisteri ja ruvetaan sylkemään liekkejä?
"Ei missään nimessä saa kokeilla bensiinillä! Tulta ei pidä vetää henkeen ja soihdun on oltava riittävän kaukana. Kovalla tuulella ei pidä puhaltaa ja tuulen suunta on otettava huomioon", Eskola varoittaa.
Varoitukset ovat tarpeen. Jos palavaa nestettä vetää vahingossa henkeen, seuraukset voivat olla hengenvaaralliset.
Tulenpuhaltaja ryyppää rypsiöljypohjaista nestettä suuhunsa. Litkua ei tietenkään niellä. Idea on päinvastainen.
"Opettelin ensin puhaltamaan vedellä, että saan nesteen tulemaan ulos sumuna. Vasta sen jälkeen kokeilin oikealla sytytysnesteellä ja tulella."
Vesi kuulostaa huomattavasti mukavammalta vaihtoehdolta suuhun laitettavaksi kuin sytytysneste. Eskola vakuuttaa, että hänen käyttämänsä sytytysneste ei maistu juuri miltään. Puhaltelun jälkeen pieni kurlaustuokio on kuitenkin paikallaan.
Kaikkein pyhäisimmät leningit Eskola jättää vaatekaappiin lähtiessään puhkumaan lieskoja.
"Nestettä menee aina väkisin vaatteille", hän perustelee.
Liekit loimuavat ja muodostavat sienimäisiä patsaita talvi-iltaan. Ne lämmittävät. Hetkeäkään ei tarvitse epäillä, etteikö tuli olisi kohdalle osuessaan vahingollista.
"Ensin pitää ottaa asioista selvää ja kuivaharjoitella. Minulle ei ole sattunut vahinkoja, eikä edes läheltä piti -tilanteita."
Ihmetyttää, ellei liekkien puhkuminen hirvitä edes vähän. Kuten sanonta kuuluu: tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Eskolan puhaltamien liekkien on parasta pysyä hallinnassa. Tulipatsaat ovat sen verran isoja, että niiden lämmössä on turha yrittää grillata makkaraa.
"Kyllä minä tulta vähän pelkään. Sitä on ihan tervettä pelätä."
Tulenpuhallusinnostus lähti mistäpä muualta kuin internetistä. Ensin Eskola katsoi netistä videoita ja sen jälkeen hankki esimerkiksi keskustelupalstoilta tietoa.
"Suomeksi sitä ei hirveän paljon löydy, englanniksi ehkä vähän paremmin."
Viime kesänä innostus ja harjaannus tulivat siihen pisteeseen, että oli aika lampsia kotipihalle soihdun ja sytytysnestepullon kanssa.
Sivukylällä sijaitseva pihamaa toimi ensiesityksen näyttämönä. Paikalla ei ollut yleisöä, ellei Eskolan kaukaasianpaimenkoiraa lasketa.
"Halusin olla rauhassa, että sain keskittyä kunnolla. Puhallus onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Kyllä se hätkähdytti. Tuli adrenaliinia vereen ja onnistumisen tunne. Se onnistumisen fiilis siinä oli ideana. Halusin kokeilla, että pystynkö sen tekemään."
Kokeiltu on ja homma toimii. Nyt taitoja voi näyttää muillekin.
"Muutamille kavereille olen näyttänyt. Ensimmäinen reaktio on, että vau! Yksi kaverini oli sitä mieltä, että olen tyhmä", Eskola naurahtaa.
Tuli vetää nuorta naista puoleensa muutenkin kuin puhaltelun vuoksi.
"Se on hieno ja rauhoittava elementti. Tulen keskellä voi myös nähdä monenlaisia asioita. Esimerkiksi kuvissa, joita minun puhalluksistani on otettu, näkyy lintuja, pääkalloja, kasvoja ja enkeleitä."
Pelkkä takkatulikin kelpaa Eskolalle katseltavaksi, mutta kun alkuun on päästy, mitä sitä jarruttelemaan.
"Tulipoit kiinnostavat myös."
Eli mitkä? Kaikkitietävä Google auttaa: poit ovat ketjujen päihin kiinnitettyjä palloja.
Tulipoit ovat siinä tapauksessa tietysti ketjuja, joiden päissä olevat pallot palavat. Liekehtiviä palleroita voi pyöritellä ketjujen avulla, ja siitäkös valoshow syntyy.
Jahka Eskola aloittaa tulipallojen pyörittelyn, mahtaa naapureilla olla ihmeteltävää, jos sitä ei jo nyt ole tarpeeksi.
"Eipä minulla ole kuin yksi naapuri."
Varmaan ihan perusteltua sanoa, että hyvä niin. Taajama-alueella moinen harrastus saattaisi olla hieman hankala.