Alppihiihto
Oda-Sofia Palander täytti helmikuun alussa yhden kokonaisen vuoden. Isä Kalle Palanderin oli tarkoitus saada tyttärensä suksille ennen ensimmäistä vuottaan ja ottaa todisteeksi kuvia. Haaveeksi jäi.
"En jaksanut pukea häntä", Palander tilittää kallemaiseen tyyliinsä suu virneessä ja pitää tytärtä sylissään.
Isä sentään pääsi perjantaina Rukalla ensimmäisen kerran laskemaan suksilla. Ei ensimmäistä kertaa elämässään, mutta pitkästä aikaa. Palander lasketteli rauhallisesti Rukan kilparinteen sivustaa alas. Säären rasitusmurtuman leikkauksesta on aikaa kohta kaksi kuukautta.
Lajia rakastavalle alppihiihtäjälle tauko keskellä parasta talvea on tuntunut pitkältä. Ilmeisesti niin pitkältä, että Palander karkasi rinteeseen ilman alppihiihtomaajoukkueen lääkärin Eero Hyvärisen virallista lupaa.
"Lähetin Hyväriselle viestin, että aion mennä mäkeen. Katsotaanpa... ei ole Eero vastannut. Taitaa olla joku leikkaus päällä", Palander tarkistaa puhelimensa heti laskun jälkeen.
Jälleen Kroatiassa
Hetkeksi leikki sikseen, vaikka se Kalle Palanderin tapauksessa onkin normaalia vaikeampaa. Alpinistilla on riittänyt epäonnea. Kevät 2006 pysähtyi viimeisissä laskuissa polven eturistisiteen pamahtamiseen Åressa ja tämä kausi jäi kesken säärivamman vuoksi.
"Onhan tuo välillä harmittanut, kun en ole tällaisilla keleillä päässyt mäkeen", mies muotoilee kiltisti. Säären rasitusmurtuma ja sen leikkaus pilasi hyvän kauden, mutta Palander oli valinnan edessä: Vancouverin olympialaiset ovat vain kahden vuoden päässä.
Rukan lasku -- siis kevyt laskettelu -- oli toipuvalle urheilijalle nautinto.
"Pystyin laskemaan yllättävän hyvin, vaikka en vielä voi kunnolla nojata monoon. Mukavaa, että ylipäätään sain monon jalkaan. Sääri on silti kipeä -- muutenhan olisin tuolla kisassa mukana", hän hörähti.
Palander kävi kuntouttamassa polveaan leikkauksen jälkeen klinikalla Kroatiassa. Kokemukset olivat sen verran hyvät, että alppihiihtäjä teki jälleen 12 päivän keikan samalle klinikalle.
"Siellä ei sinänsä ole mitään sen ihmeellisempää kuin Suomessa, mutta touhu on koko ajan kontrolloitua. Treenasin koko ajan tiukasti kahdeksan kymmenen tunnin päiviä. Kun kuntouttaa itseään Helsingissä, niin siinä on aina vähän liikaa mahdollisuuksia muille harrastustoiminnoille." Olympiaunelma
Palander täyttää vapun jälkeen 31 vuotta. Mies ei ole vanhus, mutta alppihiihtäjistä kokeneimmasta päästä.
Pohjoisen miehellä on kaapissaan maailmanmestaruus ja maailmancupista kristallia.
Suomalaisten tajuntaan ei ole siltikään vielä iskostunut täysin, minkä luokan tekijä Palander on isossa lajissa. Mies komeilee esimerkiksi maailmancupin pujotteluvoittojen määrässä kaikkien aikojen listan seitsemäntenä.
Yksi lajin suurista siis.
Jotain häneltä kuitenkin puuttuu, sillä olympiamitali on jäänyt haaveeksi. Jos Torinon olympialaiset oli Palanderin uran suurin pettymys, niin käänteisesti voi olettaa, että Vancouverin kisat ovat valtava mahdollisuus.
"Olen aikaisemmin ilmoittanut, että urani loppuisi Vancouveriin. Nyt en ole enää sataprosenttisen varma. Jos jatkan sittenkin Sotshin kisoihin asti", Palander laskettelee.
Miksi tällainen ajatus on tullut mieleen?
"No, ajattelin, että jos meitä olisi siellä kaksi Palanderia. Kummipoikani Saku on silloin 17-vuotias." Jaahas, herra Palander taisi jälleen lyödä hieman leikkiä. Kuntoutus kohti Vancouverin mitalipallia on hyvässä vauhdissa.
"Isi, nyt suu hetkeksi aikaa kiinni", Oda-Sofia Palander tuntuu sanovan tunnetusti sanavalmiille isälleen.