Ensin pari horjuvaa luistelupotkua, sitten pyllähdys. Äkkiä ylös, taas pari potkua ja pyllähdys. Sitten hetken tuumaustauko ja loppumatka keskiympyrään kontaten.
Kovin paljon hellyttävämpää näkyä ei voi olla kuin se, joka avautuu Raksilan harjoitushallissa sunnuntai-iltapäivän ohikiitävänä hetkenä. Kärppien tyttökiekkopäivän osanottajien into ja ilo tarttuvat jokaiseen läsnäolijaan hetkessä.
Näillä lyyleillä on tyyliä. Tai paremminkin tyylejä.
Paikalla on viitisenkymmentä 3--15-vuotiasta kiekkoilijanalkua, jotka kaikki kurvailevat jäällä sulassa sovussa. Kukin tavallaan -- ja tyylillään.
Nyt ei opetella takakarvausta tai ylivoimapeliä. Pääasia on hauskanpito. Ja sen nämä tytöt osaavat.
"Mulla on ollut tosi mukavaa", 7-vuotias Iina-Kaisa Viheriävaara sanoo.
Iina-Kaisa aloitti jääkiekkoharrastuksensa elokuussa. Rakkaus lajiin on jo roihahtanut täyteen liekkiin. Iina-Kaisa käy katsomassa pelejä Henry-isänsä kanssa ja haaveilee maalivahdin urasta, vaikka pelaa tällä hetkellä vielä puolustajana.
"Ja mun suosikkipelaaja on Tuomas Tarkki", Iina-Kaisa ilmoittaa tomerasti.
Välillä valmentaja, välillä huoltaja
Ohjaaja Riikka Lahtela paimentaa toisessa päädyssä nuorimpia osanottajia. Kun kiekko tippuu jäähän ja peli alkaa, on koko ryhmä pian samassa tiiviissä nipussa. Kumilaatta vetää pieniä häkkipäitä puoleensa magneetin lailla.
Välillä Lahtela on valmentaja, välillä huoltaja, välillä lastentarhanopettaja.
Yksi haluaa apua kypärän riisumisessa, toinen kaipaa neuvoa kiekon sijainnista ja kolmas kysyy, missä on äiti.
Lahtela, 20, on yksi niistä ruohonjuuritason toimijoista, joiden työn arvoa ei voi mitata rahassa.
"Tytötkin voivat pelata jääkiekkoa. Se on se perusviesti, mitä täällä välitämme. Toki asenteet ovat muuttuneet paljon, mutta uskon, että monille tytöille kynnys lajin aloittamiseen on yhä aika iso", Lahtela muotoilee.
Oulun Kärpät 46 ry ottaa haasteen tosissaan. Lauri Merikivi on palkattu seuraan päätoimiseksi tyttö- ja naiskiekon kehittäjäksi. Satsaus on Suomessa ensimmäinen laatuaan.
"Tyttökiekkopäivän tarkoituksena on esitellä lajia ja tätä toimintaa. Tänne ovat tervetulleita kaikki, vaikka seuraan ei olisikaan tarkoitus liittyä", Lahtela korostaa.
Paras palkinto Lahtelalle on lapsen hymy.
"Tai se kun joku huomaa pysyvänsä paremmin pystyssä kuin edellisellä kerralla."
Suuria tunteita, suuria unelmia
Jääkiekolla on tytöille paljon tarjottavaa. Ei suuria seteleitä, mutta suuria tunteita ja suuria unelmia sitäkin enemmän.
Huipputasolla naisten jääkiekko on myös huippu-urheilua. Moni niin sanottu huippu-urheilija voisi käydä ammentamassa tehokasta oppia Suomen naisten maajoukkuepelaajien asenteesta ja työmoraalista.
Torinon talviolympialaisissa vuonna 2006 Suomea edusti neljä Kärppien pelaajaa.
"Meidän Kristiinan haave on päästä NHL:ään naismaalivahdiksi. Tyttö on jo tosi innostunut jääkiekosta", naurahtaa Eevastiina Marjoniemi, yksi äideistä, jotka seuraavat tyttökiekkopäivän kulkua suojapleksin takaa.
Kun tunnin jääharjoitus päättyy, on tarjolla pillimehua ja keksejä. Iltapäivä huipentuu naisten SM-sarjan kärkipeliin Kärpät--Blues, jonka ensimmäisellä erätauolla tyttökiekkopäivän osanottajat käyvät esittäytymässä yleisölle.
Myöhemmin Iina-Kaisa Viheriävaara istuu Raksilan päähallin katsomossa isänsä kanssa. Iina-Kaisan kädessä on hodari. Ekaluokkalainen tietää jo, että Tuomas Tarkki jakaa ottelun toisella erätauolla nimikirjoituksia.
Joukkueet lämmittelevät jäällä ja ämyreistä kuuluu perinteisen räminärokin sijasta Kaija Koon Tinakenkätyttö.
Iina-Kaisan ilme kertoo olennaisen. Naiskiekossa on sitä jotain.