Keskiviikkona Kalevan Juttutupaan kirjoitti surullinen Ilmari. Hän oli seissyt tiistaina kadun varrella katsomassa, kuinka puolustusvoimien lippujuhla huipentui Oulussa paraatiin ja ohimarssiin.
Surulliseksi Ilmarin tekivät nuoret, tykkien vetovaunuissa istuvat naiset. ”Toivoisin, että edes naiset pitävät kiinni elämän perusarvoista ja niiden vaalimisesta ja ylläpitämisestä. Ymmärrän jotenkin munkkien paiston.”
Jos Ilmari lähtisi mielipiteineen television paneelikeskusteluun, löytyisi hänelle varmasti monta vihamiestä. He pitäisivät naisten asepalvelusta tasa-arvokysymyksenä ja Ilmaria sovinistina. On meilläkin oikeus saada armeijasta potkua uralle, varusmiesnaiset painottaisivat. Armeijan tiedottajat puolestaan vakuuttaisivat Ilmarin siitä, ettei naisen tarvitse armeijassa olla kova jätkä, vaan aivan tavallinen reipashenkinen nuori nainen. ”Armeija opettaa paljon elämästä ja siinä selviytymisestä” (Ruotuväki 4/2002).
Kaikki säästäisivät Ilmarin kiusalliselta totuudelta: Armeijassa tehdään tytöistä miehiä.
Miestutkija Arto Jokinen puhuu armeijan epävirallisesta opetussuunnitelmasta. (Ylioppilaslehti 17/2001) Se toteutuu käytännössä - marssirivistössä, tuvan hämärässä tai leirinuotioilla suuta soitettaessa. Se perustuu pitkälti varusmiessukupolvelta toiselle siirtyviin härskeihin vitseihin. Paitsi naiset, myös hipit, hintit, sivarit, mustalaiset, ruotsalaiset ja toisen joukko-osaston sotilaat ovat mieluisia irvailun kohteita. He ovat kaikki Neitejä - aivan kuin Ere Kokkosen elokuvan ruotsalaissotilaat.
Jokisen ja monen muun tutkijan johtopäätös on, että armeijan avautuminen naisille ei lisää yhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Itse asiassa on käynyt päinvastoin. Naiset omaksuvat entistä vankemmin miehisen arvomaailman.
Tyttö oppii armeijassa paljon. Reserviin tulija osaa ampua ja totella nurisematta. Tutkijat ovat myös huomanneet, että armeijassa tytöt alkavat entistä sujuvammin herjata miestä ja miehen ruumista.
Armeija vaikuttaa ihanteisiin. Tutkija näkee, että se liittää väkivallan miehen velvollisuuksiin. Samalla se on jotain, mistä mies voi olla ylpeä. Hyvä sotilas on hyvä mies.
On epämiellyttävää ajatella tulevaisuutta, jossa miehen ja naisen sankaruus ovat samanlaisia: hyvä nainen ei olekaan hyvä munkinpaistaja vaan hyvä sotilas.
Millaisia tehtäviä armeijan käyneet naiset tulevaisuudessa saavat? Onko heillä siviilissä enemmän vaikutusvaltaa kuin muilla naisilla? Entä mitä tapahtuu puolustusvoimissa: syntyykö sinne, kuten muualle yhteiskuntaan, naisten valtaamia lajeja, joiden palkat ja arvostus laahaavat kaukana miesvaltaisten alojen perässä.